Edelläkävijät \\ Hyvät tyypit \\ Muoti \\ Vastuullinen elämä

Eettistä
muotia
visuaalisuus
edellä

| |

Viime vuosina kiinnostavat nuoret muotisuunnittelijat ovat todistaneet, ettei vastuullisessa pukeutumisessa tarvitse tinkiä tyylistä. Yksi heistä on helsinkiläinen Anni Ruuth, jonka eteerisen kaunis lopputyömallisto haastaa eettiseen muotiin liitettyjä stereotypioita. Juttelimme Annin kanssa Joutsenlampi-baletista ja siitä, onko untuvaa mahdollista tuottaa vastuullisesti.

”Minulla ei oikeastaan koskaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä muotialalle”, Anni Ruuth kertoo Hernesaaressa sijaitsevan Löyly-saunakahvilan pöydässä. ”Se on ollut pienestä tytöstä lähtien intohimoni – tai pakkomielteeni.”

Annin varhaisin muotiin liittyvä muisto on se, kun hän piti lapsena ystävänsä kanssa muotinäytöksen, johon he olivat tehneet itse vaatteet muovipusseista. Hän oppi jo 12-vuotiaana mummoltaan kaavoituksen perusteet ja piirsi sekä ompeli koko lapsuusaikansa ahkerasti. Tuntui luonnolliselta lähteä opiskelemaan muotia ja keväällä 2016 Anni valmistui vaatesuunnittelijaksi Lahden muotoiluinstituutista. Kierrätetystä untuvasta ja höyhenistä sekä silkistä valmistettu pehmeän naisellinen Slow Down -lopputyömallisto on saanut paljon mediahuomiota: malliston vaatteita on nähty mm. Janita Aution yllä Venla-gaalassa ja viimeksi Demi-lehden maaliskuun numeron kannessa.

”Suunnittelu lähti liikkeelle materiaaleista”, Anni sanoo. ”Minua kiinnosti kysymys, voiko untuva koskaan olla vastuullista.”

Turkistarhauksen eettiset ongelmat ovat mediakeskustelun ansiosta hyvin suomalaisten kuluttajien tiedossa, mutta monelle untuvateollisuus on paljon tuntemattomampi alue. Harva tulee ajatelleeksi, mitä lämpimän untuvatakin tai ylellisen pehmeän peiton sisältä oikeastaan löytyy. Viattomalta vaikuttavan materiaalin takana on kuitenkin monista eettisistä ongelmista kärsivä tuotanto.

Untuvan tuotanto tapahtuu kahdella eri tavalla: untuva kynitään joko ruoaksi teurastetuilta linnuilta näiden kuoleman jälkeen tai eläviltä linnuilta. Elävältä kyniminen on linnulle tuskallinen prosessi, mutta tuottajalle se tarkoittaa suurta säästöä. Kuolleen linnun voi kyniä vain kerran, mutta elävä lintu kasvattaa tilalle uuden höyhenpeitteen ja se voidaan kerätä useita kertoja. EU:n alueella elävältä kyniminen on kielletty, mutta koska tuotannon valvonta ei ole tarpeeksi tehokasta, kieltoa myös rikotaan. Lisäksi suuri osa euroopan alueella käytettävästä untuvasta tulee suurilta tuottajilta Kiinasta, missä prosessia ei valvota lainkaan. Kuluttajan on siis vaikea saada tietoa siitä, millä tavoin untuvatuote oikeastaan on valmistettu.

”Hankin oman mallistoni untuvan Helsingin Kierrätyskeskukselta”, Anni kertoo. ”Sain sieltä rikkinäisiä untuvavaatteita, joiden sisällön puhdistin ja käytin uudelleen. Untuva itsessään ei ei oikein voi tuhoutua, mutta untuvavaatteiden kangas saattaa ajan myötä hapertua tai repeillä.”

Vakavista aiheista huolimatta Anni ei halunnut tinkiä Slow Down –mallistonsa esteettisyydestä. Uniikit vaatteet saivat inspiraationsa Tjajkovskij’n Joutsenlammesta. Baletissa käsiteltävä hyvän ja pahan vastakkainasettelu linkittyy malliston ristiriitaan romanttisen naisellisuuden ja eettisten ongelmien välillä.

Anni Ruuth Sugar Helsinki

”Se tuli varmasti alitajunnasta”, Anni toteaa. ”Tein visuaalisesti jotain todella pehmeää ja herkkää, mutta tuotannon todellisuus on raaka.”

Malliston tekemisen aikana Anni joutui kysymään itseltään paljon vaikeita kysymyksiä. Hän pohti sitä, tukeeko lihateollisuutta käyttäessään untuvaa ja höyhentä. Vaikka ne sinänsä ovatkin lihan tuotannossa syntyvää hukkamateriaalia, ne ovat silti saman teollisuuden tuote.

”Kävin malliston suunnittelun alussa tutustumassa suomalaiseen hanhitilaan, jossa näin untuvatuotannon prosessin ja esimerkiksi linnun teurastamisen. Silloin mietin vakavasti, haluanko lähteä tälle matkalle ollenkaan”, Anni kertoo. ”Jos lihateollisuus jonain päivänä loppuu, en tule käyttämään näitä materiaaleja enää koskaan.”

Toistaiseksi Anni on kuitenkin tullut siihen tulokseen, että niin kauan kuin lihateollisuus on voimissaan, on parempi käyttää yli jäävä materiaali sen sijaan, että se menisi hukkaan. Anni toteaa, että vastuullisuus on aina tasapainottelua erilaisten asioiden välillä. Jos esimerkiksi ei halua käyttää vaatteiden valmistukseen eläinperäisiä materiaaleja, vaihtoehtona ovat usein synteettiset materiaalit, joiden valmistus ei välttämättä ole eettistä tai ekologista.

”Viiden vuoden tavoitteeni on pystyä tarjoamaan kuluttajille vastuullisesti tuotettuja untuvavaatteita”, Anni sanoo. ”Oikeanlaisten tuottajien löytäminen on kuitenkin pitkä prosessi ja lopputyömallistoni oli vasta pintaraapaisu untuvatuotannon maailmaan. Haluan oppia untuvasta sekä höyhenestä kaiken ja kenties jossain vaiheessa jopa keksiä niille korvaavia materiaaleja.”

Annin vaatteiden faneille on kuitenkin luvassa iloisia uutisia jo hiukan aikaisemmin. Huhtikuun lopussa lanseerataan Slow Down -kokoelman teemoja jatkava sisarmallisto, joka sisältää aivan uusia malleja. Anni haaveilee omasta brändistä ja toivoo, että voisi jo tämän vuoden syksyn aikana aloittaa vaatteidensa pientuotannon. Jäämme innolla odottamaan!


Tiedonlähteenä untuvatuotannosta käytetty myös Etelä-Suomen Sanomissa 12.6.2016 ilmestynyttä artikkelia Untuvatuotannon vaiettu varjopuoli: kaupat myyvät elävistä linnuista kynittyjä tuotteita