Emmi-Liia Sjöholm, toimittaja, ruokakirjailija ja bloggaaja. Tällä hetkellä inspiroi: 70-luku, kaikki hauska, Frances Ha -elokuva, ja baletti.
Milloin aloit miettimään eettisempää kuluttamista arjessasi?
Kaikki lähti oikeastaan vuodesta 2009, kun ryhdyin syömään gluteenitonta ruokaa. Huomasin ongelmani gluteenin kanssa ammattikorkeakoulussa, jossa ruokalaruoka ei sopinut minulle ja aiheutti aina vatsaongelmia.
Jätettyäni gluteenin aloin voida huomattavasti paremmin. Samoihin aikoihin aloin miettiä tarkemmin muitakin ruokailutottumuksiani, ja pyrin syömään mieluummin puhdasta ja luomua. Jätin myös pois kaikki einekset.
Muuttuiko käsityksesi hyvinvoinnista laajemminkin tuolloin?
Ei ehkä ihan heti. Luonnonkosmetiikka tuli vasta 2011, olin kauneustoimittajana Kauneus & Terveys -lehdessä kun kollegani suositteli minulle ensimmäisen kerran Dr.Hauschkan tuotteita. Minulla oli ihon kanssa aika paljon ongelmia, jotka selkeästi johtuivat jostakin hormonaalisista muutoksista. Aloin miettiä tarkemmin, mitä haluan laittaa iholleni.
Sittemmin olen ihan seonnut luonnonkosmetiikkatuotteisiin. Nytkin tein ison tilauksen Naturellesta. Ostan tosin ehkä vain kolme kertaa vuodessa uudet tuotteet, kun ne tuntuvat loppuvan aina samaan aikaan.
Joitain suosikkituotteita?
Tällä hetkellä käytän RMS Beautyn meikkejä, ja ihonhoidossa Tata Harperia, May Lindströmiä sekä Suki Skincarea.
Emmi-Liia käyttää paljon RMS beautyn meikkejä. Alla Emmi-Liian esikoiskirja Viljaton kattaus, päällä Katja Kokon luonnonkosmetiikkakirja Aidosti Kaunis. Paljon vinkkejä löytyy myös Katjan blogista. www.katjakokko.com
Minkälaisia kriteerejä sovellat kun hankit luonnonkosmetiikkaa?
Oma ihotyyppini on aina lähtökohtana mutta sen jälkeen henkilökohtainen tarkistusprosessini menee aina ystäväni Katja Kokon kautta. Kysyn suoraan Katjalta onko jokin tuote hyvä, luotan todella paljon hänen mielipiteeseensä.
Oletko siirtynyt kokonaan käyttämään luonnonkosmetiikkaa?
Minulla on ihan muutamia tavallisia meikkejä enää, esimerkiksi ripsiväri taitaa löytyä. Voi siis sanoa, että olen siirtynyt lähes kokonaan käyttämään luonnonkosmetiikkameikkejä. Ihonhoidossa en käytä enää mitään synteettistä, joten tuntuisi hassulta laittaa niiden päälle jotain kemikaalipitoisempaa.
Entä hiuksiin?
Käytän hiuksiinkin luonnonkosmetiikkatuotteita. Tällä hetkellä minulla on käytössä Khadin Neem ja Hibiskus -tuotteet, jotka ovat toimineet minulle. Tosin joudun pesemään hiukset melkein päivittäin, joka johtuu kyllä osittain siitä, etten värjää enää samalla tavalla tukkaa. Parin viikon ajan kuvittelin, etten tarvitse hoitoainetta enää ollenkaan, mutta latvat kuivahtivat heti pakkasten tultua. Rahuan tuuheuttava hoitoaine ei lätistä tukkaa! Kauneusihanteeni onkin muuttunut luonnollisemmaksi, tykkään omasta hiusväristäni. Minulla oli hiljattain vaihe, jonka aikana lisäsin sävyttävää pinkkiä hoitoainetta mutta sekin oli näytti tosi luonnolliselta. Itselläni en enää pidä niinkään vaalennetusta tukasta. Minulla todella herkkä iho, joten jos laitan raitoja, niin ne eivät voi koskea päänahkaani.
Muita kauneusrutiineja?
En tykkää käyttää kosteusvoiteita vartalolla, vaikka rakastan kasvovoiteita. Vartalorasvoista muodostuu helposti epämiellyttävä kalvo iholle. Seuraavaksi kiinnostaisi kokeilla vartalolle kosteussuihkeita, tai joitain tuotteita joilla voi kosteuttaa ihoa jo suihkussa. En myöskään käytä suihkugeelejä, mikä voi kuulostaa ällöttävältä! En kuitenkaan koe, että ihoni tarvitsisi paljon saippuointia. Okei, ehkä joskus kunnon hikitreenin jälkeen. Kun pesee hiuksia, niin niistä valuu myös shampoota iholle, se riittää ihan hyvin peseytymiseen. En ole oikein koskaan ollut kova suikugeelifani, vaikka tykkäsin joskus käyttää suihkuöljyjä. Ihoni ei vaan tykkää saippualla hinkkaamisesta, ja olen lisäksi todella hajuherkkä.
Kuorin tosin ihoani ahkerasti. Teen niitä itse aika paljon kookosöljystä ja kahvista, tai muusta mitä kaapista löytyy.
Ruokakaapeista puheen ollen – mitä seikkoja mietit, kun käyt ruokaostoksilla?
Ostan paljon luomua ja suosin suomalaista. Pyrin myös kausiruoka-ajatteluun: talvi ei ehkä ole oikea aika ostaa tuoreita vihanneksia. Mieluummin suosin sitten vaikka juureksia, maunsakin puolesta tuoreet vihannekset eivät ole yhtä hyviä talvisin.
Käyn aika paljon Hakaniemen hallissa, kun asun lähellä. Haluaisin aina tukea pieniä kauppiaita, mutta välillä hintaerot niiden ja tavallisten ruokakauppojen tuntuvat järjettömiltä. Viime kesänä Hakaniemen hallissa kilo uusia luomuperunoita taisi maksaa 12 euroa. Olenkin tullut kriittisemmäksi siitä, että voiko tuotteeseen lätkäistä valtavan hintalapun vain siksi, että se on luomua.
Haaveilen aina siitä, että olisi ihania pieniä putiikkeja, joista voisi käydä hakemassa eri ruokatarvikkeita. Monien mielestä on kätevää ostaa kaikki tarvittavat asiat samasta paikasta mutta minua ahdistaa isot kaupat: tuntuu, etten löydä niistä mitään! Varsinkin jos etsii jotain tiettyä ruokatarviketta sitä helposti sahailee käytäviä ja etsii tuotetta tosi kauan.
Remointoidussa ja funktionaalisessa keittiössä kokataan paljon luomua. Lautasella on Clearpsringin gluteenittomia Tamari-riisikakkuja. Miedomman makuinen ja tuoksuinen Viridianin raakakookosöljy sopii tuoksuherkälle Emmi-Liialle. Monet astiat on hankittu käytettyinä. Kauniiseen lusikkaan on teetetty Emmi-Liian oma kaiverrus.
Mitä lautaseltasi löytyy juuri nyt?
Olen viimeaikoina tehnyt tosi paljon katkarapu-kookoskermaruokia. Olen myös käyttänyt mausteena aika paljon harissaa.
Itse asiassa kaiken sokerittomuuden jälkeen olen myös ruvennut käyttämään intiaanisokeria suolaisissa ruoissa. Tykkään suolaisen ja makean sekoituksesta.
Syöt aika terveellisesti, mutta mikä on suhtautumisesi superruokiin?
Innostun tosi helposti kokeilemaan uusia tuotteita ja ruoan terveellisyys kiinnosta tietysti todella paljon. Jossain vaiheessa hurahdin täysin superruokiin, ja käytinkin niitä ennen tosi paljon. Nykyään syön kuitenkin mieluummin vaikka lehtikaalia kun jotain viherjauhetta. En myöskään enää tee niin paljon smoothieita, niihinhän on helppo lisätä superfoodeja joukkoon.
Olen myös alkanut miettiä sitä, että kannattaako tänne rahdata kaukaa superruokia trendikkyyden nimissä. Minun ei ole pakko saada jotain tiettyä marjajauhetta, jos mustikka on ihan yhtä hyvä.
Käytän kyllä vitamiineja, eniten D-vitamiinia ja magnesiumia. Lihakseni ovat aika jäykät ja kipeytyvät, joten huomaan sen heti, jos en käytä magnesiumia vähään aikaan. Saan tosi paljon helpommin suonenvetoja, esimerkiksi.
Sovellatko gluteenittomuuden lisäksi jotain muutakin ruokafilosofiaa?
Meillä ei osteta yleensä punaista lihaa kotiin. Syön sitä siis lähinnä ravintoloissa silloin tällöin.
Hyvinvointifilosofiani on kaikkea kohtuudella. Olen aiemmin noudattanut hirveästi eri sääntöjä hyvinvointiin liittyen, mutta olen nyt höllännyt. Rommitilkka tai punaviinilasi illalla on tosi fine. Elämä tarvitsee kepeyttä, liialliset säännöt stressaavat kroppaa.
Kiinnitän myös enemmän huomiota ruokahävikkiin. Ennen meillä saattoi mennä aika paljonkin ruokaa roskiin, mutta nyt valmistamme ruoat sen pohjalta, mitä kaapista löytyy. Jääkaappi täyttyy hurjaa vauhtia jos kaupassa aina vaan ottaa sitä mitä tekee mieli miettimättä sitä, mitä kotona jo on.
Onko jotakin tapaa tai asiaa, jota teit aikaisemmin muttet enää ikinä tekisi?
Tämä lukee kirjassanikin, mutta söin joskus aamupalaksi jauhelihaa. Konstin oli tarkoitus laihduttaa, mutta lihoin jotain 12 kiloa. Sain ilmeisesti liikaa kaloreita hyvin proteiinipitoisesta ruokavaliosta.
Hullu lihaskuntotreeni ei myöskään sovi minulle yhtään, jättimäisillä painoilla treenaaminen vaan jumitti lihakseni. Nykyään harrastan balettia, joka on myös esteettinen laji, ja siksi aivan ihanaa.
Kodissanne on paljon käytettyjä huonekaluja, kuinka tietoista se on?
Inspiroidun enemmän ja enemmän asioista, jotka näyttävät vanhoilta. Vähemmän harkittu ja rosoinen kokonaisuus kiinnostaa, jonka vuoksi kotimme huonekaluista suurin osa on hankittu käytettyinä. Käytettynä löytyy tosi paljon ihania juttuja!
Ihastelen aina taitelijakoteja, joiden tavaroista välittyy eletty elämä. Esimerkiksi Marimekon suunnittelijan Sofia Järnefeltin ja hänen avopuolisonsa kuvataiteilija Sami Havian koti on ihana. Näyttelijä-valokuvaajapariskunta Pian Anderssonin ja Ilkka Saastamoisen vanhat tapetit ja kaasuhella inspiroivat myös. Ystäväni inspiroivat minua kaiken kaikkiaan hyvin paljon.
Minua eivät niinkään kiinnosta kliiniset, liian harkitut sisustuslehtikodit. Melkein kaikki astiamme ovat myös käytettyjä, käyn tosi paljon esimerkiksi Korkeavuorenkadun Fasaanissa etsimässä aarteita.
Monet astiat ja huonekalut on hankittu käytettyinä.
Minkälainen on vaatefilosofiasi?
Ostin nuorempana paljon vaatteita kirppareilta ja muokkasin niistä itselleni sopivia, ompelin aika paljon. Saatoin esimerkiksi muokata nahkatakista nahkajakun poistamalla siitä kaikenlaisia osia. Ompelukoneeni on nyt ollut rikki noin 6 vuotta tosin.
Nyt itse asiassa teetätin uuden lämpimän villavuoren rakkaaseen talvitakkiini. Uusi vuori pidentää takin elinkaarta taas monella vuodella, vaikka vuoren teettämisen hinnalla olisikin saanut uuden takin.
Haluan että vaatteet kestävät pitkään, haluan pitää niitä monta vuotta. Voin ostaa kalliitakin vaatekappaleita, mutta hankin niitä vähemmän. Olenkin muuttanut tyyliäni klassisempaan suuntaan, jotta vaatteet olisivat pitkäikäisempiä. Käyn enää tosi harvoin halpaketjuliikkeissä. Olen huomannut, että jos vaate on maksanut enemmän, huollan sitä myös paremmin.
Laitan vanhat vaatteeni aina kiertoon, tällä hetkellä myyn aika paljon vaatteitani Facebook-ryhmissä.
Emmi-Liian tärppejä Helsingissä:
Käytetyille huonekaluille: Fasaani Korkeavuorenkadulla ja Annankadun käytettyjen huonekalujen liikkeet yleisesti.
Kiva liike: Uudenmaankadun Sofinahista löytyy paljon eettisemmin tuottettuja vaatteita ja pientä tavaraa. He myyvät muun muassa RMS:n meikkejä.
Kahvila: IPI-kulmakuppila kalliossa on ihana ja avara. Pidän siitä, että he työllistävät myös kehitysvammaisia.
Luomukaapilla-sarjassa tutustumme inspiroivien ihmisten tapaan kuluttaa eettisemmin.
