Astrologia ja horoskooppitietous trendaa nyt. Mutta mikä tekee horoskoopeista niin kiinnostavia, ja mitä oman tähtikartan tutkimisesta voi oppia?
Todennäköisesti et ole voinut välttyä törmäämästä viime aikoina astrologiaan. Se kasvoi aikakauslehtien pölyttyneiltä takasivuilta trendiksi, joka näkyy nyt ihan kaikkialla. Esimerkiksi The Cut -muotimedia ilmoitti vuonna 2017, että sen horoskooppijuttuja klikattiin jopa 150 prosenttia useammin kuin edeltävänä vuonna (The Guardian).
Horoskooppimeemejä jakavat tilit ovat uusi Instagram-ilmiö. Internet on pullollaan horoskooppeihin liittyviä testejä; Buzzfeed väittää voivansa arvata vastaajan merkin sen perusteella, millaisen avokadoleivän hän tilaa kahvilassa. Astrologia on soluttautunut myös deittailuun: ainakin deittisovellus Bumblessa voi profiilissaan ilmoittaa horoskooppimerkkinsä – ja kukapa ei tunnustaisi joskus yön pimeinä tunteina googlanneensa deittikumppanin ja oman merkin yhteensopivuutta?
MUINAINEN TIEDE
Trendikäs astrologia ei ole mikään uusi juttu, vaan pohjautuu tuhansia vuosia vanhaan perinteeseen. Tähtikuvioita alettiin tiettävästi ensimmäistä kertaa järjestelmällisesti kartoittamaan ja nimeämään muinaisessa Mesopotamiassa noin 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Ajan astronomit keksivät jakaa taivaankannen vuoden kiertokulun mukaan kahteentoista lohkoon, joista jokaista nimettiin edustamaan yksi tähtikuvio. Näin syntyi Eläinrata, joka edelleen muodostaa astrologian ytimen: kaksitoista tähtikuviota, kaksitoista horoskooppimerkkiä. Yksinkertaisimmillaan astrologia perustuu ajatukseen, että tietyn tähtikuvion alla syntyneet omaavat tietynlaisia ominaisuuksia.
ASTROLOGY, BUT MAKE IT COOL
Sosiaalinen media päivitti astrologian nykypäivään. Suosituimpien horoskooppitilien estetiikka on kaukana takavuosien vaihtoehtokulttuurista, ja ne kertovat astrologiasta kauniisti paketoidussa muodossa – kuten esimerkiksi Nadine Head-Gordonin luotsaama @nadinejane_astrology , joka jakaa horoskooppifaktoja ihanilla fiiliskuvilla höystettynä. Planeettojen liikkeitä analysoivat tubettajat ja eri tähtimerkeille kustomoitua tietoa tuottavat appit ovat demokratisoineet astrologiaa. Oman horoskooppimerkin tutkiminen on nyt vain muutaman klikkauksen päässä.
Astrologia tuntuu henkilökohtaiselta. Se lupaa paljastaa syvimmät toiveemme, odotuksemme ja pelkomme. Onkin helppo nähdä, miksi horoskooppien lukeminen on niin hauskaa ja koukuttavaa. Kenenpä kiinnostus ei heräisi edes hiukan, jos hänelle tarjotaan mahdollisuutta oppia jotain uutta itsestään? Vaikka Instagram-feedissä vastaan tulevat horoskoopit koskevat kaikkia muitakin samalla ajanjaksolla syntyneitä, ne saavat silti monessa aikaan tunteen omaan pieneen kerhoon kuulumisesta.
VASTALAUSE TEHOKKUUSAJATTELULLE
Horoskooppeja on naistenlehdissä julkaistu jo pitkään, mutta miksi astrologia vetoaa nimenomaan milleniaaleihin niin voimakkaasti? Voisiko taustalla vaikuttaa se, että meidät on altistettu taikuudelle jo nuorena – moni milleniaali varttui J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjoja lukien, ja fantasia on ollut nuortenkirjallisuuden suurimpia trendejä 2000-luvulla. Parempi vastaus löytyy kuitenkin kenties vielä lähempää, nimittäin arjestamme.
Tutkimusten mukaan milleniaalit saattavat olla maailmanhistorian stressaantunein sukupolvi. Nuorten aikuisten elämää varjostavat esimerkiksi työelämän kasvava epävarmuus ja sosiaalisen median luomat paineet. Erityisesti nuorten naisten loppuunpalaminen on nykyään niin yleistä, että voidaan puhua jo epidemiasta.
The Atlantic -lehden artikkelissa todetaankin, että ihmiset kääntyvät horoskooppien puoleen usein juuri epävarmuuden aikoina. Astrologia tarjoaa jotain, joka eroaa selkeästi länsimaisille yhteiskunnille ominaisesta tehokkuusajattelusta. Se kannustaa lempeään itsetutkiskeluun ja oman persoonan erilaisten puolien, myös heikkouksien, hyväksymiseen. Astrologia istuu saumattomasti yhteen holistisen hyvinvointiajattelun kanssa, joka on viime vuosina noussut esiin vastareaktiona hektiselle elämäntyylille.
MAGIA JALKAUTUI ARKEEN
Mystiikka ja selittämätön ovat kiehtoneet ihmisiä aina. Astrologian lisäksi kaikenlainen taikuus on nyt vahvasti pinnalla. Esimerkiksi latino- ja karibialaisen kulttuurin noidat, Brujat, sekä luonnon voimiin keskittyvä Wiccalaisuus nauttivat uutta tulemistaan – muun muassa Elle kirjoitti nuorista brittinaisista, jotka perustavat omia noitayhteisöjään, coveneita. Kristalleja, unisieppareita ja Amerikan alkuperäiskansojen rituaaleihin liittyviä salviakimppuja sekä seetripuutikkuja myydään designputiikeissa. Noidat ovat vallanneet myös populaarikulttuurin: Netflix teki Sabrina, teininoita -ysärisarjasta oman versionsa, ja Disney kertoi Prinsessa Ruusunen -sadun uudelleen Pahattaren näkökulmasta.
Astrologian mystiikka on helposti lähestyttävää. Sitä voi pureskella pieninä palasina, ja on helppo säädellä itse, kuinka syvälle haluaa sukeltaa. Jollekin saattaa riittää horoskoopin lukeminen huvikseen ratikkamatkalla, toiselle säännöllinen perehtyminen omaan tähtikarttaan ja planeettojen liikkeisiin on tärkeä, maadoittava rituaali.
ASTROLOGIAN ABC – NÄILLÄ OTAT ALKEET HALTUUN:
- TÄHTIKARTTA:
Pysäytetty kuva siitä, missä asennossa taivaankappaleet olivat henkilön tarkalla syntymähetkellä. Oman tähtikartan voi luoda esimerkiksi monilla nettisivuilla, ja sen tekemiseen tarvitsee kellontarkan syntymäaikansa sekä syntymäkaupunkinsa. Tähtikartan avulla voi selvittää esimerkiksi nousevan merkkinsä ja kuumerkkinsä.
- NOUSEVA MERKKI:
Määrittyy sen mukaan, mikä horoskooppimerkki oli nousemassa itäisen horisontin takaa syntymähetkellä. Kuvastaa sitä, millaisen vaikutelman henkilö antaa itsestään ulkomaailmalle.
- KUUMERKKI:
Määrittyy sen mukaan, missä asennossa kuu oli syntymähetkellä. Kertoo henkilön sisäisestä maailmasta ja tunne-elämästä.
SUGARIN HOROSKOOPPITÄRPIT:
- INSTAGRAM-TILI:
@notallgeminis: Parhaat horoskooppimeemit
- PODCAST:
Noitapiiri: Kevyempää ja vakavampaa pohdintaa astrologiasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Kuuntele täältä.
- APPI:
Co-Star Astrology: Personoidut horoskoopit oman tarkan syntymäajan mukaan
Lähteet: Buzzfeed, Buzzfeed News, The Guardian, Elle UK, Time, The Telegraph, The Atlantic
