Instagram-kuvan stailaaminen ei aina ole helppoa. Valo on huono, kuvakulma väärä, tai kuvasta vain puuttuu sitä jotain – we’ve all been there. Stylisti Kirsikka Simberg, elegantin Musla-blogin luoja, on ystävänsä Anna Pirkolan kanssa perustamansa Studio Plenty -yrityksen kautta tehnyt töitä muun muassa Marimekolle sekä Iittalalle, ja ollut mukana Maria Veitolan Veitola-kirjaprojektissa. On siis selvää, kenen puoleen käännymme, kun tarvitsemme vinkkejä Instagram-kuvien stailaamiseen. Kirsikka kertoi meille, mikä albumi inspiroi häntä juuri nyt, miten tylsältä näyttävän kuvan voi pelastaa, ja myös muutamia yllättäviä stylistin työn salaisuuksia, kuten miksi empatiakyky on niin tärkeä.
Mistä haet visuaalista inspiraatiota? Onko jotain leffoja, kirjoja, tv-sarjoja, taiteilijoita, designereita, arkkitehteja – mitä vain – jotka tuntuvat tällä hetkellä erityisen kiinnostavalta?
Inspiraatio on niin kiinnostava aihe! Joskus yllättävät asiat inspiroivat, eikä inspiraatiolle välttämättä heti löydy mitään ”käyttöä”. Olen pohtinut paljon sitä, mitä inspiroituminen todella tarkoittaa ja miten sitä voi hyödyntää työssä ja elämässä. En tarkoita, että inspiraation aina täytyisi tuottaa jotain, mutta luovassa työssä se on hyvä työkalu.
Nykyään inspiroidun laajasti erilaisista asioista. Esimerkiksi tällä viikolla olen kuunnellut Kanye Westin uutta levyä ja inspiroitunut siitä. Levy on saanut aika huonot arvostelut: kriitikot kokivat, että se oli liian kevyt, eikä tuonut mitään uutta musiikillista ideaa esille. Levyllä on vain seitsemän kappaletta ja Kanye kommentoi niissä joitain aika viimeaikaisiakin tapahtumia, mistä voi vetää johtopäätöksen, että levy on tehty nopeasti. Se on mielestäni mielenkiintoista, koska viime aikoina isot pop-tähdet ovat tehneet monumentaalisia levyjä, joiden kanssa on aina julkaistu laajoja videotuotantoja (kuten Beyoncén Lemonade). Minun mielestäni tämä kevyempi ote on vaihteeksi ihan fresh. Miksi musiikki ei nimenomaan voisi olla tapa kommentoida ja kommunikoida ajankohtaisia tapahtumia tai ajatuksia?
Tätä ajatustahan voi soveltaa mihin tahansa muuhunkin. Olisiko kiinnostavaa lukea taas blogeja, jotka eivät yrittäisi olla nettijulkaisuja? Katsella kuvia, jotka eivät olisi niin käsiteltyjä? Luulen, että menemme seuraavaksi siihen suuntaan, kohti kevyempää ja vähemmän käsiteltyä.
Mitkä ovat tärkeimmät stylistin työssä käyttämäsi apuvälineet?
Stylistin työhön liittyy paljon tavaroiden kantamista. Varmaankin jokaisen stylistin lempikassi on Ikea-kassi, koska se on niin kestävä ja edullinen. Lisäksi se kestää vettä ja likaa, eli sen voi laskea maahan aina välillä. Puhelimeni on varmaan tärkein työvälineeni. Kerään sinne referenssikuvia, valokuvaan kuvausrekvisiittaa ja teen muistiinpanoja. Sitten on myös olemassa sellainen kiva japanilainen kirja, jossa on hyviä väriyhdistelmiä – ei siis mitään muuta, kuin erilaisia värejä, jotka näyttävät hyvältä yhdessä. Se on aika kätevä!
Mitkä ovat nyrkkisääntöjäsi kiinnostavan värimaailman luomiseen?
Ei ole mitään nyrkkisääntöä. Kaikki visuaalisesti kiinnostava tuntuu muuttuvan ja kehittyvän jatkuvasti. Mutta olen kyllä tosi kyllästynyt siihen pitkään valloillaan olleeseen Kinfolk-tyyliin. Liian harmoniset asiat ovat helposti mitäänsanomattomia ja hengettömiä. Jokin pieni jännite kannattaa yrittää luoda.
Mikä on parhaan kuvausrekvisiitan löytämisen salaisuus?
Riippuu mitä tekee, mutta ulkomailta tekee kyllä aina mieli tuoda kaikenlaista kotiin. Metsästän matkoilta aina käsitöitä, kuten keramiikkaa ja erilaisia punottuja koreja. Lisäksi etsin kaikenlaista outoa krääsää kirpputoreilta. Rannoilta kerään simpukoita ja kiviä, vaikka aika harvoin olen tarvinnut niitä kuvauksissa. Kerään niitä silti aina varastoon ja omaksi ilokseni.
Onko sinulla jotain ”kultaista sääntöä”, jota seuraat aina kuvia stailatessasi?
Ei. Mieltymykseni vaihtelevat paljon. Joskus kiinnostaa kaikki elegantti ja hienostunut, joskus taas rumankauniit asiat ja mauttomuus.
Onko sinulla cheap trick -kikkoja, joilla voi pelastaa tylsältä näyttävän tai muuten vain toimimattoman kokonaisuuden?
Liioiteltu kukkien käyttäminen kuvissa on ehkä vähän sellainen cheap trick.
Mitä mokaa ei ainakaan kannata tehdä?
Kuvilla yritetään yleensä kertoa aina jotain tarinaa, kommunikoida jotain ideologiaa, tai viestiä. Tämä pätee melkein kaikkiin valokuviin, oli kyse sitten mainoskuvasta, muotikuvasta, brändikuvasta tai vaikka infografiikasta. Jotta viesti menee perille, pitää kaikkien elementtien kuvassa tehdä töitä sen eteen. Tarinasta kiinni saaminen on tärkeää: että ymmärtää, mitä kuvalla yritetään saavuttaa. Jos siitä ei saa kiinni, on vaikea tuoda oikeita elementtejä yhteen. Sen vuoksi empatiakyky on mielestäni sekä valokuvaajalle, että AD:lle ja stylistille tärkeä työväline. Pitää pystyä kuvittelemaan vaihtoehtoisia maailmoja.
Kun postaat kuvia Instagramiin, käytätkö jotain filttereitä niiden muokkaamiseen?
Juuri nyt en käytä mitään filttereitä. Fresh is best.
Vinkkaa kolme lempi-Instagramtiliäsi.
Tykkään selata sitä suurennuslasi-feediä, missä on minulle tuntemattomien ihmisten kuvia. Erityisesti pidän eläinaiheisista huumorivideoista ja Ellen DeGeneresin talk show -klipeistä, joissa on julkkisvieraita. Lisäksi tykkään hello_artists -tilistä ja Tuukka Tammisaaren tilistä. Ja Charlie McCormickin tilistä, hän jakaa upeita kuvia englantilaisesta puutarhastaan. Myös @lailacooks ja @breadfaceblog ovat hyviä.
Kuvissa näkyvät pintamateriaalit ovat ekologisempia remonttivaihtoehtoja Värisilmän valikoimasta; mukana Timberwisen parkettia, Boråstapeter:in tapetteja, Ragnon laattoja ja Virtasen Maalitehtaan maaleja.
