Irti burnout-kulttuurin ihannoimisesta kohti jaksamiskulttuuria.
Millä muilla mittareilla kuin urasaavutuksilla voimme arvottaa itseämme ja toisiamme sekä elämämme onnellisuuden tasoa? Miksi joutilaisuutta pidetään niin hävettävänä, vaikka tiedetään, että tylsyys ruokkii luovuutta ja inspiraatiota? Voiko työelämää suunnitella omannäköiseksi tavalla, joka tukee omaa onnellisuutta?
Jututimme Sugar Universe -podcastin toiseen jaksoon kahta inspiroivaa ja omannäköistä uraa luovaa tyyppiä; Milla Halmetta, joka on yksi Työelämän kapinalliset -kirjan kirjoittajista, Ompeluseura-facebook-sivun perustaja ja Plan Internationalin vaikuttamistyön johtaja sekä Enni Koistista, joka on graafikko ja Musla-blogista ja Tuplakääk-podcastista tuttu vaikuttaja.
Kuuntele Jaksamisen kulttuuri -podcast-jakso TÄÄLTÄ.
Katso alta sugarilaisten vinkit, miten pitää hyvä vire (etä)työviikoissa:
Aino:
Etätyöpäivinä on hyvä opetella pitämään samanlainen rytmi, kuin toimistolla. Yritän muistaa pitää lyhyitä kahvitaukoja ja kunnon lounaan vaikka tekisinkin koko päivän töitä kotona. Jos on leppoisampi päivä, saatan käydä nopealla kävelyllä tai ottaa etä-lounastreffit videopuhelulla kavereiden kanssa. Olen joutunut kantapään kautta opettelemaan pitämään kiinni työajoista, koska kun työ on mielekästä, saatan uppoutua tekemään ihan liian pitkää päivää. Olen myös luvannut itselleni, ettei työsähköposteja kurkkailla iltaisin, vapaapäivisin tai viikonloppuisin, vaikka ehkä tekisi mieli. Itselläni jaksamisessa on auttanut se, että vedän selkeät rajat työn ja vapaa-ajan välille.
Anna:
Joskus myös työajan ulkopuoliset asiat voivat olla niin kuormittavia (henkisesti ja fyysisesti), että vaikka työ itsessään olisi mielekästä, voi viikon jälkeen olla voimavarat nollissa. Minulla kävi niin. Kävin terapiassa, rakastin siinä kaikkea, mutta kaiken läpikäyminen oli niin raskasta, että minulla ei työpäivien jälkeen riittänyt siihen energiat. Aloitin 4-päiväisen työviikon ihan vain puhtaasti ollakseni enemmän, käydäkseni kävelyillä, pohtiakseni ja opiskellakseni japania hieman ahkerammin. Tiedän, että lyhyempi työviikko ei ole kaikkien työssä tai taloudellisesti mahdollista, mutta jos olet miettinyt lyhyempää työviikkoa ja se on mahdollista, go for it. Huomaan myös kuluttavani vähemmän, sillä stressitön oleminen tuo itsessään jo niin paljon hyvää, että en etsi tyydytystä kirppareilta ja ravintoloista.
Etätyöskentelyvinkkini on ”mennä töihin” joka aamu. Käytännössä se tarkoittaa n. 5-15 minuutin kävelyä aamutoimien ja työhön ryhtymisen välillä. Näin saa vedettyä selkeän rajan vapaa-ajalle ja työlle! Plus viileä kevätilma virkistää.
Ida:
Olen tehnyt kahta työtä rinnakkain niin kauan kuin muistan; harrastuksena aloittamastani blogista tuli sivutyö jo opintojeni aikana ja ne vähän vajaat viisi vuotta, jotka olen opintojen jälkeen ollut työelämässä, olen tehnyt tasaisesti töitä sekä Sugarilla että yrittäjänä. Nykyisin osaan tasapanoitella kahden työn välillä suhteellisen sujuvasti, mutta olen joutunut opettelemaan priorisointia ja karsimista huolella, sillä aikaa on rajallisesti (enkä aina muista sitä, kun lupaudun mukaan toinen toistaan kivempiin projekteihin).
Teen normaalissakin arjessa osan viikosta etänä kotoa tai kahviloista, joten paras ja tärkein oppini on rutiinit ja aikatauluttaminen. Minua helpottaa, että teen viikon alussa viikko- ja päiväkohtaisen suunnitelman siitä, mitä teen minäkin päivänä, koska muuten huomaan tekeväni ihan liian pitkiä päiviä kun yritän pusertaa koko viikon työt valmiiksi alkuviikosta. Merkkaan Google-kalenteriini etukäteen kuinka paljon varaan aikaa millekin hommalle viikon aikana ja yliviivaan to do -listaltani asioita sitä mukaa kun saan työtehtäviä valmiiksi – ja tärkein; jätän tyhjää tilaa yllättävien kiireellisten asioiden hoitoon, niitä nimittäin tulee aina.
Kummassakaan työssäni tekeminen ja työt eivät varsinaisesti ikinä lopu, joten etenmisfiilis tulee siitä, että saa projektin osia valmiiksi. Siksi yliviivaan ja merkkailen asioita ylös, se oikeasti auttaa. Ainon tavoin olen tarkka siitä etten katso maileja työajan ulkopuolella ja pidän mahdollisimman tarkasti kiinni työajoista.
Mariela:
Olin monta vuotta aikamoinen yksityisyrittäjä-uraohjus! Olin koko ajan menossa ja pidin jatkuvasti (liian) monta rautaa tulessa. Väsytin itseni ja ihmiset ympärilläni. Muutama vuosi sitten päätin pysäyttää aikaansaamani oravanpyörän ja ottaa selvää miksi ajoin itseäni niin vimmaiseen projektien haalimiseen. Tein edelleen töitä, mutten enää niin kiihkeällä sykkeellä. Annoin tilaa t-y-l-s-y-y-d-e-l-l-e. Tai siltä se ainakin aluksi tuntui, kun keskityinkin ainoastaan yhden selkeän asian parissa puuhaamiseen. Opettelin siis monotaskaamaan. Aluksi podin huonoa omaatuntoa saadessani päivän aikana ainoastaan yhden, maksimissaan pari asiaa tehtyä. Jossain kohtaa ymmärsin asettaneeni aiemmin oman rimani niin korkealle, että ns. normaali työsuoritus tuntui laiskottelulta. Tuon tajuaminen sai lopulta aikaan vapautuneen tilan ja ylimääräisen ajan muuttumaan mielessäni tylsyydestä mahdollisuudeksi.
Aluksi jouduin tekemään kovastikin töitä, etten lipsahtanut täyttämään ”tyhjyyttä” seuraavalla projektilla, tai jollain kurssilla. Opettelin olemaan itseni kanssa tuntematta painetta tai häpeää siitä, etten koko ajan suorittanut, mennyt eteenpäin ja kurkottanut korkeammalle. Pikkuhiljaa uudet mahdollisuudet alkoivat paljastua, kun opin katsomaan uutta elämäntilannettani ja -asennettani toisenlaisten linssien läpi. Vanhoja kaavoja ja totuttuja tapoja meinaa välillä edelleen aktivoitua, varsinkin tämänhetkisessä maailmantilanteessa. Sytytyslankani on onneksi kuitenkin pidentynyt vuosien siedätyshoidolla sen verran, että tunnistan milloin meinaan olla jälleen lähdössä taistelemaan omia pään sisäisiä taisteluitani kuluttavassa multitasking-modessa.
Saana:
Etätyöskentelyvinkkini pieniin asuntoihin on se että ”avaa” työpisteen aamulla ja ”sulkee” työpäivän päätteeksi. Itse teen töitä yksiössä keittiön pöydän ääressä. Jotta illalla ja viikonloppuisin työ ei muistuta koko ajan itsestään, laitan läppärin ja muut työvälineet pois työpäivän päätteeksi ja otan esiin vasta seuraavan työpäivän alussa. Jos päivät meinaavat venyä iltamyöhälle, kalenteroi aikaa itsestä huolehtimiselle. Varaa joogatunti, sovi kävelytreffit tai museokäynti ystävän kanssa. (Kaikki edelliset voi tehdä virtuaalisesti omaehtoisen karanteenin aikaan)!
