Hyvät tyypit \\ Naiset joita ihailemme

Naiset joita
ihailemme:
Karita Sainio

|

”Yleensä saavuttaa sen, mistä unelmoi. Pitää vain olla valmis tekemään töitä”, sanoo Karita Sainio, kirjailija ja Sugar Helsingin perustaja.

Jokainen sukupolvi tarvitsee suunnannäyttäjiä; niitä tyyppejä, jotka uskaltavat unelmoida mahdottomiltakin tuntuvista asioista ja omalla esimerkillään rohkaista myös muita. Minulla on sellainen tunne, että Karita Sainio saattaa olla yksi näistä meidän aikamme edelläkävijöistä. Se ei johdu hänen saavutuksistaan (vaikka vastuullisen pr-toimiston perustaminen aikana, jona kukaan ei uskonut sen olevan mahdollista sekä huippusuosituksi nousseen Hyvin eletty -oppaan kirjoittaminen eivät mitään pieniä meriittejä olekaan) – ei, vaan se johtuu ennen kaikkea hänen asenteestaan elämään ja sen eteen tuomia haasteita kohtaan.

”Minulla on aivoissani jokin sellainen katkaisija, että näen pelkkiä mahdollisuuksia ympärilläni”, Karita sanoo. ”Ajattelen aina, että kaikki on mahdollista. Kun lähden tekemään uutta projektia ajattelen joka kerta, että siitä tulee paras juttu ikinä.”

Optimismi ja rohkeus kantoivat eteenpäin, kun toimittajana työskennellyt Karita päätti vuonna 2011 perustaa Suomen ensimmäisen vastuullisten arvojen mukaan toimivan pr-toimisto Sugar Helsingin. Unelman toteuttaminen ei ollut aivan helppoa ja kaksi ensimmäistä vuotta vaativat sinnittelyä, kun ruokakaupassa käydessä saattoi tulla maksukortin raja vastaan. Mutta jo viidessä vuodessa pienestä Sugarista oli kasvanut pörssiyritys.

”Jos minulle sanotaan, että jokin juttu ei tule onnistumaan, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos”, Karita toteaa. ”En oikein tiedä, mistä se rohkeus tulee. Minulla ei ole luontaista tarvetta pysytellä mukavuusalueen sisällä. Saan uuden kokeilemisesta energiaa.”

Samasta rohkeudesta oli hyötyä myös, kun Karita päätti noin vuosi sitten jättäytyä pois Sugarin puikoista ja keskittyä uuden romaanin kirjoittamiseen sekä vapaaehtoistöihin, kuten nuorten start up -yrittäjien mentorointiin sekä hyväntekeväisyysjärjestö Naisten Pankin sosiaalisen median koordinoimiseen. Karita vertaa päätöstään eroon rakkaasta poikaystävästä; vaikka se sujuisi hyvissä merkeissä, tunne on silti kipeä. Jos kuitenkin haluaa haastaa itseään uusilla asioilla, täytyy osata myös luopua asioista, vaikka ne olisivat ihania.

Suuret unelmat kannattaa Karitan mukaan pitää mielessä arjessa ja lähteä etenemään niitä kohti jo tänään; askel askeleelta, loputtoman to do -listan muodossa. Jos haaveilee esimerkiksi kirjan kirjoittamisesta, voi kirjoittaa joka päivä vaikkapa puoli sivua, niin vuoden kuluttua on jo aika paljon materiaalia koossa. Ja ennen kaikkea kannattaa uskoa siihen, että hanke onnistuu, vaikka siitä saattaakin matkan varrella muodostua jotain aivan muuta, kuin mitä alunperin oli suunnitellut.

”Kirjoittaminen on minulle haastavinta työtä ja kaikki muu tuntuu siihen verrattuna helpolta”, Karita kertoo. ”Se menee minulla luihin ja ytimiin asti. Olen kuitenkin sielultani kirjoittaja, ja tietynlainen yliherkkyys kuuluu työnkuvaan.”

Kirjoittaminen on Karitalle tapa päästä käsittelemään myös ihmismielen synkkää puolta, joka kiehtoo häntä. Jin ja jang, keveä ja raskas, pimeä ja valoisa tasapainottelevat elämässä kaiken aikaa. Toisella puolella on toiveikas, vastuullinen elämäntyyli, jota edustaa esimerkiksi vaaleanpunakantinen Hyvin eletty -opaskirja; toiselta puolelta löytyy Karitan Me emme elä samassa maailmassa kuin te -esikoisromaani, tummasävyinen psykologinen trilleri, joka julkaistiin pari vuotta sitten.

”Olen optimisti, mutta tiedostan myös maailman pimeyden”, Karita toteaa. ”Pelkkä keveä elämä ei ole mahdollista – budhhalaisetkin sanovat, että elämä on kärsimystä. Kukaan ei kuitenkaan jaksa olla syvissä vesissä koko ajan.”

Esimerkiksi vastuullisiin elämäntapoihin Karita ei halua suhtautua ikävänä haasteena. Se, että arjessa on mahdollista tehdä sellaisia valintoja, jotka vaikuttavat positiivisesti maapallon hyvinvointiin, tuo hänen mielestään elämään vapautta. Ekologisesta ja eettisestä elämäntyylistä ei myöskään tarvitse viestiä tylsästi ja saarnaavasti – yhtä hyvin se voi olla modernin naisen miellyttävä tapa elää.

”Tulevaisuuden skenaarioilla on ihana leikitellä”, Karita sanoo. ”Toki kaikki on aina vain ennustamista, ja esimerkiksi Suomen vegaanibuumi tuli minullekin yllätyksenä. Itse uskon kuitenkin, että uuden sukupolven yritykset tulevat olemaan luonnostaan vastuullisia, ja se tulee muuttamaan maailmaa paljon.”

Sataprosenttisen vastuullisesti eläminen on Karitan mielestä kuitenkin utopiaa, tai ainakin elämä voi silloin muuttua aika synkäksi. Täydellisyyteen pyrkiminen aiheuttaa vain turhautumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pitäisi yrittää parastaan, selvittää asioita ja kouluttaa itseään.

”Olen mieluummin aktivisti kuin hedonisti”, Karita sanoo. ”Siinä on paljon enemmän ylpeyttä ja tyylikkyyttä. Haluan pystyä sanomaan, että edes yritin, enkä kääntänyt selkääni.”