Edelläkävijät \\ Hyvät tyypit

Rauha Mäkilän
pastellinen
maailma

|

Rauha Mäkilä kertoo uudesta Ring a Ring o’ Roses -näyttelystään sekä kuvataiteilijan ammatin haasteista ja ihanuudesta.

Helsinki Contemporary -gallerian tila on täyttynyt Rauha Mäkilän uusista maalauksista. Teoksissa on tuttuun tapaan käytetty pastellisia ja kirkkaita sävyjä, mutta Rauhan arjesta napatut aiheet on maalattu ronskilla, rennolla otteella. Taiteilija kelluu tällä hetkellä eräänlaisessa projektien välitilassa: vasta valmistunut näyttely on imenyt kaikki mehut, ja juuri nyt on aika hengähtää hetki ennen seuraavan työrupeaman alkua.

”Takki on ihan tyhjä”, Rauha toteaa. ”Mietin tässä, että voisin katsoa taas pitkästä aikaa jonkin visuaalisesti mahtipontisen tv-sarjan, jonka avulla saisin hetken aikaa lepuuttaa ajatuksiani ja olla tyhjäkäynnillä.”

Työnteon jaksoittaisuus on tullut Rauhalle kymmenen vuoden taiteilijanuran varrella tutuksi. Intensiivisintä maalausjaksoa edeltää yleensä pidempi kausi, jonka aikana uudet ideat pikkuhiljaa kypsyvät ja saavat muotoaan.

”Jokaiselle muodostuu varmasti vuosien varrella oma tapansa työskennellä”, Rauha sanoo. ”Etsintävaihe voi välillä olla turhauttava ja sen aikana yleensä joudun luopumaan monesta alkuun hyvältä tuntuneesta ideasta ja teoksesta.”

On hermoja raastavaa, kun tulee vaihe, jolloin mikään ei oikein tunnu onnistuvan. Tuntuu turhauttavalta, jos poistuu joka päivä työpaikaltaan niin, että kokee epäonnistuneensa, Rauha huomauttaa. Epävarmuuden kanssa on kuitenkin ollut pakko opetella elämään. Palkintona odottaa se, kun pienten onnistumisen hetkien kautta pattitilanne purkautuu, maalaus alkaa taas kulkea ja turhautuminen unohtuu.

”Onhan se mieletöntä, että saan tehdä työtä, mitä haluan”, Rauha sanoo. ”Maalaaminen on minulle tärkein ja rakkain itseilmaisun keino.”

Rauha tunnetaan popkulttuurin ja viihdemedian kuvastosta inspiroituneista teoksistaan. Uusissa maalauksissa perspektiivi on kuitenkin vaihtunut, ja tällä kertaa Rauhan teoksissa näkyy hetkiä hänen omasta arjestaan, pääosin lapsista. Rauha myöntää, että äidiksi tuleminen vuonna 2013 on muuttanut hänen tapaansa suhtautua elämään ja ympäristöön, eikä sitä voi ohittaa myöskään omassa taiteessa.

Lisäksi Rauha kokee maalaavansa rehellisimmin silloin, kun käsittelee itselleen tuttuja, arkisia aiheita. Arki nyt sattuu tällä hetkellä näyttämään tältä – on värikkäitä naamareita, viittoja ja käsillä seisomista sohvalla.

Jokin aika sitten Rauha hätkähti huomatessaan, että on toiminut kuvataiteilijana jo yli kymmenen vuotta. Aina ei ole ollut helppoa ja Rauha on joutunut useampaan otteeseen pohtimaan, pystyykö jatkamaan työssään. Joka kerta hän on kuitenkin päätynyt jatkamaan ja toivoo edelleen, että saisi maalata koko loppuelämänsä.

”Uskon, että maalaustaide on vahvasti kiinni ajassa, eikä sen paikkaa nykytaiteen kentällä voi mielestäni korvata tai syrjäyttää toisella ilmaisumuodolla”, Rauha toteaa.

Inspiraatiota Rauha hakee kirjoista, elokuvista, tv-sarjoista, Instagram-feedistään ja muotilehdistä. Musiikki toimii työskennellessä voimavarana ja jokaista näyttelyä työstäessä yksi albumi on yleensä kuunneltu puhki. Uusimpia teoksia maalatessaan Rauha kuunteli Fever Ray -artistin kymmenen vuotta sitten ilmestynyttä esikoisalbumia ja joidenkin biisien sanoituksista päätyi pätkiä jopa teosten nimiin. Haastatteluumme Rauha saapuu ruotsalaisen First Aid Kit -bändin t-paita yllään – olisiko tässä kenties vihjaus seuraavan näyttelyn soundtrackista?

Ensin on kuitenkin aika ottaa ainakin pari viikkoa rauhallisesti.

”Pitkäksi aikaa en kuitenkaan voi jäädä lepäämään laakereillani, koska silloin on raskasta saada taas ote maalaamiseen”, Rauha sanoo. ”Kun olin joskus pidemmällä lomalla, tuntui sen jälkeen melkein siltä, kuin olisin joutunut opettelemaan maalaamaan uudelleen.”

Rauha Mäkilän näyttely Ring a Ring o’ Roses on esillä Helsinki Contemporary -galleriassa 31. maaliskuuta saakka.

Kiinnostaako taide? Lue myös juttumme kuvataiteilija Kirsti Tuokosta!