Luomukaapilla

Luomukaapilla:
Anna Kauhala

| |

Anna Vihervaarasta -blogia kirjoittava toimittaja Anna Kauhala on lapsesta asti opetettu kunnioittamaan luontoa, mutta vieroksuu eettiseen ja ekologiseen elämäntyyliin usein liittyvää täydellisyyden tavoittelua. Lievän syömishäiriön nuorena sairastanut Anna ei usko tiukkoihin sääntöihin ja on sitä mieltä, että pizzaövereiden vetäminen silloin tällöin on ihan ok. Asioista ei pidä tehdä itselleen liian vaikeita.

anna1

”Tykkään usein enemmän ketjuliikkeiden vaatteista kuin suomalaisten muotisuunnittelijoiden asuista”, Anna Kauhala kirjoittaa blogissaan. ”Rakastan paahtoleipää. Ja hilloa. En jaksanut lukea Kon Maria loppuun. En jaksa olla koko ajan niin helvetin täydellinen, hyvä ja cool.”

Anna pyrkii elämään eettisesti ja ekologisesti, mutta myöntää blogissaan avoimesti epäonnistuvansa siinä usein. Teksteissään Anna on virkistävän rehellinen, osaa nauraa itselleen ja sanoo ääneen asioita, joita moni ei ehkä uskaltaisi. Avoimuus on tietoinen päätös.

”On parempi myöntää olevansa epätäydellinen kuin väittää tekevänsä aina kaiken oikein. Se on paljon inspiroivampaa”, Anna sanoo. ”Aika harva on esimerkiksi valmis täydelliseen vegaaniuteen; siihen, että kieltäytyy kaikesta eläinperäisestä ja noudattaa sitä joka päivä – myös silloin, kun on vähän huono fiilis ja itsekuri ei ole parhaimmillaan.”

”Uskon siihen, että olisi parempi, jos suurin osa ihmisistä söisi kasvispainotteisesti, kuin että pieni joukko söisi täysin vegaanisesti.”

Ennen Anna oli ankarampi itseään kohtaan, mutta on opetellut lempeämmän suhtautumisen itseensä ja ruokaan. Sallivampi asenne tuntuu nyt heijastuvan kaikkiin hänen elämänsä osa-alueisiin. 

”Jos tekee itselleen liian tiukkoja sääntöjä, niissä on vaikea pysyä”, Anna sanoo. ”Niiden noudattamiseen menee valtavasti energiaa, eikä välttämättä ole onnellinen.”

Mikä on sinulle vaikeinta eettisessä ja ekologisessa kuluttamisessa?

Vaateshoppailuni ei valitettavasti ole ollut erityisen eettistä ja ekologista. Haluaisin päästä irti siitä tavasta, että nähdessäni jotain ihanaa ostan sen hetken mielijohteesta ja pysähdyn vasta jälkeenpäin miettimään, että oliko ostos järkevä. Zaraan on helppo mennä, sinne ilmestyvät suoraan muotinäytöksien lavoilta kopioidut kivat vaatteet sekunneissa. Sitten on se toinen puoli, että ketjuliikkeiden vaatteiden tuotanto on todella epäeettistä ja ne hajoavat hetkessä.

Nyt olen tehnyt päätöksen, että en osta enää mitään halvoista ketjuliikkeistä ja yritän muutenkin ostaa eettisemmin tuotettuja vaatteita. Mietin tarkkaan, mitä oikeasti tarvitsen, ja kirjoitan sen listalle. En osta mitään listan ulkopuolelta. Muuten käy niin, että menen vaatekauppaan ostamaan neuletta ja palaan sieltä kahden mekon kanssa – mutta ilman neuletta.

anna4

Millainen on ruokafilosofiasi?

Olen ollut yläasteelta lähtien kasvissyöjä lukuun ottamatta muutamia opiskeluvuosiani, joiden aikana tapahtui jonkinlainen taantumus ja söin lihaa. Sen jälkeen olen ollut taas viimeiset kymmenen vuotta syömättä lihaa. Suosin vegaanista ruokaa, mutta käytän jonkin verran maitotuotteita ja syön silloin tällöin kalaa. Söisin mielelläni täysin vegaanisesti, mutta se on aina kaatunut hankaluuteen. Esimerkiksi nykyisessä työpaikassani ei ole lounaalla tarjolla vegaanivaihtoehtoa, tai sitten joudun syömään pelkkää salaattia ja papuja joka päivä, mikä on ankeaa.

Asioista ei pidä tehdä itselleen liian vaikeita. Uskon 80/20-periaatteeseen; kun syö 80-prosenttisesti ajasta hyvin, sillä lopulla kahdellakymmenellä prosentilla ei ole niin väliä. Jos syön hyvää juustoa viikonloppuna brunssilla, se ei kaada maailmaa eikä ruokavaliotani. Tärkeämpää on, mitä kokkaan arkisin.

Olet blogissasi todennut, että tiukalla ruokavaliolla on yhteys pahaan mieleen.

Sairastuin lukiossa lievään syömishäiriöön. Olen aina ollut hoikka, mutta silloin olin omasta mielestäni pyöreä. Todellisuudessa olin niihin aikoihin aivan liian laiha. Ruoka hallitsi ajatuksiani. Jos söin jäätelön, tiesin tasan tarkkaan, kuinka monta kaloria siinä oli ollut, ja jätin iltapalan välistä.

Sitten minulle tuli sellainen olo, että eihän tämä voi olla näin. Ajattelin, että en voi elää elämääni laskien kaloreita – siinä ei ole mitään järkeä. Halusin vain syödä miettimättä montako kaloria ruoka-annoksessani on. Päätin, etten laske enää yhtään ainoaa kaloria ja jos lihon, niin lihon. Siinä päätöksessä oli hirveän vaikeaa pysyä, mutta minulla on todella vahva tahto, kun ryhdyn johonkin.

Mielestäni tämän elämän pääasia ei saisi olla, mitä syö. Nykyään minulle on ihan okei, jos vedän joskus pizza-överit. Uskon, että kehoni tietää, mitä se tarvitsee. Jos se haluaa pizzaa, annan sille pizzaa, mutta ei se yleensä halua.

anna2

Kerro parhaat kasvisruokavinkkisi laiskalle kokille!

Tykkään hyvästä ruoasta, mutta en pidä kokkaamisesta. Kun laittaa ruokaa itse, säästää kuitenkin paljon rahaa ja varsinkin kasvissyöjänä on helpompi varmistua siitä, että saa kaikki tarvittavat ravintoaineet. Teen usein soijamakaronilaatikkoa, jossa yksinkertaisesti jauheliha korvataan soijarouheella ja munamaito kaurakermalla, johon on sekoitettu kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoa. Toinen bravuurini on kastike, johon tulee purkillinen tomaattipyrettä, purkillinen kookosmaitoa ja jotain proteiinia. Maustan sen suolalla ja juustokuminalla – valmistukseen menee viisi minuuttia. Nyt olen myös rakastunut Härkikseen, se tarvitsee vain lämmittää.

anna3

Pehmeisiin elämänarvoihin liittyy ajatus siitä, että jokainen pitäisi hyväksyä omana itsenään. Naistenlehdissä taas puhutaan usein siitä, että pitäisi muuttua tullakseen paremmaksi, olipa kyse sitten uudesta dieetistä tai huulipunasta. Miten itse tasapainottelet näiden ajatusten välillä?

Paljon puhutaan siitä, että esimerkiksi bloggareiden elämä näyttää liian täydelliseltä. Itse peräänkuulutan kuitenkin medianlukutaitoa. Lukijan pitäisi ymmärtää, ettei täydellistä kuvaa saa otettua ilman kuvaustaitoja ja kuvankäsittelytaitoja.

Olen aikaisemmin ollut sisustuslehdessä töissä ja kuvauksia varten kaikki asunnot stailattiin. Kuvat rajattiin niin, että rumat asiat jäivät reunojen ulkopuolelle. Voi olla vaarallista lukea naistenlehtiä koko totuutena ja ajatella vaikkapa, että jos ei omista tiettyä huulipunaa, elämästä puuttuu jotain. Itse ajattelen, että niitä voi lukea enemmänkin inspiraationa. Omat elämänarvoni ovat aika pehmeät ja uskon ennen kaikkea siihen, ettei pitäisi tavoitella tiettyä ulkoista olemusta vain muiden takia.

anna5

Mitä luonnonkosmetiikan tuotteita käytät?

Käytän paljon luonnonkosmetiikkaa. Zuiin Volume-ripsiväri on paras luomuripsiväri, jonka olen tähän mennessä löytänyt. Monet luonnonkosmetiikan ripsivärit ovat vähän mitäänsanomattomia, mutta tämä ei leviä ja tuuheuttaa tehokkaasti. Meikkipohjana käytän Alima Pure -meikkipuuteria. Mia Höytö on ollut yksi suosikeistani pitkään ja tykkään lähes kaikista hänen tuotteistaan. Käytän kasvovettä joka päivä aamuin illoin ja rakastan Dabban kukkaisvesiä. Tällä hetkellä minulla on käytössä Natura Siberican suihkugeeli.

En värjää hiuksiani nykyään enää lainkaan. Värjäsin niitä pitkään, mutta sitten alkoi tuntua, että oma luonnollinen värini on kivempi. Minut myös säikäytti reaktio, jonka sain hiusväristä: päänahkaani alkoi kirvellä voimakkaasti. Hiuksilleni ei onneksi tapahtunut mitään, mutta tunne oli inhottava. Olin aina tiennyt, että hiusvärit voivat allergisoida, mutta huolestuin asiasta vasta silloin, kun se osui omalle kohdalleni. Muuten käytän hiusteni hoitoon esimerkiksi Rahuan hoitoainetta ja rakastan Madaran hiustenhoitotuotteita, jotka pesevät paksun tukkani hyvin.

img_6566