Designputiikki- ja galleriatila Lokalia pyörittävä valokuvaaja Katja Hagelstam leipoo joka viikko spelttileipää itse ja ostaa syksyisin kokonaisen poron Lapista. Katja kertoi Sugarille parhaat vinkkinsä ekologiseen mutta edulliseen ruokaan ja paljasti, miten ruokasoodaa voi käyttää kauneudenhoitoon.
“Halusin olla Ikean vastapaino”, kertoo Katja Hagelstam Lokal-konseptiliikkeen synnystä. “Myyn Lokalissa tulevaisuuden antiikkia; esineitä, jotka voivat siirtyä sukupolvelta toiselle”
Annankadulla sijaitsevaan myymälään astuessa tuntuu siltä, kuin tulisi jonkun olohuoneeseen – kyseinen olohuone vain sattuu olemaan kadehdittavan tyylikäs. Seinillä riippuu taidetta -tällä hetkellä tilaa hallitsevat Petri Eskelisen kookkaat mehiläispiirrokset sekä Jouko Kärkkäisen puureliefit- vihreä sohva kutsuu istumaan ja myymälän takaosassa voi nauttia ostosten lomassa kupillisen kahvia. Joka toinen ohikulkija pysähtyy ikkunan takana tervehtimään Katja Hagelstamia.
Miten valokuvaajasta oikein päädytään design-liikkeen omistajaksi? Katja Hagelstam on työskennellyt lähes kolmekymmentä vuotta freelance-kuvaajana kuvaten sisustusta, taidetta ja muotoilua. Vuonna 2012 toteutetun muotoilua käsittelevän kirjaprojektin myötä hänen silmänsä avautuivat sille, miten paljon Helsingissä oli kiinnostavia tekijöitä, joiden teoksia tai tuotteita ei ollut laajasti esillä. Syntyi Lokal, käsintehtyjä ja piensarjatuotantona valmistettuja designtuotteita myyvä valoisa liike, joka samalla toimii taidegalleriana. Katja Hagelstamilla on missio: hän haluaa palauttaa käsityön arvostuksen.
“Harvalla on varaa investoida hetken mielijohteesta pari tuhatta euroa maksavaan taideteokseen. Sen sijaan ajattelen, että asiakas voi ostaa myymälästäni jotain pienempää, vaikkapa käsintehdyn kahvikupin, jota käyttää päivittäin ja joka tuo iloa arkeen”, Katja sanoo. “Silmät avartuvat kun tajuaa, miksi haluaakin sitten juoda kahvin joka päivä siitä käsintehdystä kupista, eikä viiden euron massatuotetusta kupista. Huomaa, että kannattaa hankkia vähemmän, mutta parempaa.”
Mitä eettinen kuluttaminen merkitsee sinulle?
Paikallisuus ja pientuotanto ovat minulle tärkeitä. En halua tukea massatuotantoa, jonka valmistustavat, materiaalit ja laatu eivät usein ole hyviä. Uskon, että trendi ostaa vähemmän, mutta laadukkaampaa on kasvussa – ihmiset ostavat esineitä, joista he oikeasti pitävät ja joista on iloa koko loppuelämäksi. Käsin tehdyillä tuotteilla on enemmän kuin esteettinen arvo, ne ovat ekologisia ja laadukkaita.
Millainen on ruokafilosofiasi?
Paikallista, kotimaista, luomua, puhdasta – yritän aina valita sen vaihtoehdon. Olen ostanut ruokakaupasta luomua niin kauan, kuin se on ollut Suomessa mahdollista, eli noin kaksikymmentä vuotta. Vaikka luomu onkin vähän kalliimpaa, en halua säästellä siinä, vaan pihistän mieluummin jostain muusta.
Perheessämme syödään vain vähän lihaa: silloin tällöin syömme luomukanaa, mutta nautaa ja sikaa emme syö juuri koskaan. Kananmunat ja maitotuotteet ostamme aina luomuna. En usko eläinten massatuotantoon.
Pyrin ostamaan raaka-aineita suoraan tuottajilta ja viljelijöiltä silloin, kun se on mahdollista. Meillä on kivoja ystäviä ja tuttavia, joiden kautta ostamme esimerkiksi aina syksyisin kokonaisen lampaan tai poron Lapista. Niitä syömme sitten koko talven. Mökillä meillä on tuttu marjanpoimija, joka toimittaa marjat suoraan kotiin. Hankin myös jonkin verran vihanneksia suoraan viljelijöiltä, ja olen mukana luomupiireissä.
Mitkä ovat vinkkisi eettiseen mutta edulliseen ruokaan?
Tee itse! Leivon kotonani joka viikko juureen tehtyä luomuspelttileipää. Kotimaiset viljat eivät ole kovinkaan kalliita. Ostan spelttijyvät suoraan tuottajilta, esimerkiksi Malmgårdin tilalta, ja jauhan ne itse pienessä myllyssä. Kokonaiset jyvät säilyvät niin hyvin, että niitä voi ostaa vaikka kymmenen kiloa kerralla varastoon.
Tähän aikaan vuodesta eettisesti syöminen on helppoa: lähellä tuotetut, kotimaiset vihannekset, hedelmät ja marjat ovat edullisia ja niitä on runsaasti saatavilla.
Näkyykö eettisyys ja ekologisuus vaatekaapissasi?
Pyrin ostamaan eettisesti tuotettuja vaatteita, mutta se on välillä hankalaa. Ostan kuitenkin vaatteita ylipäätään melko harvoin. Yritän suosia lähikortteleiden suomalaisia suunnittelijoita, kuten Anna Ruohosta ja Arelaa – sen kaltaisia merkkejä on kiva tukea. Olen aina välttänyt muovia kaikissa sen muodoissa, ja luonnonkuiduista kuten pellavasta, silkistä ja villasta valmistetut vaatteet tuntuvat iholla hyvältä. Tunnen vetoa luonnollisuuteen.
Mitä meikkipussistasi löytyy?
Noin kymmenen vuotta sitten siirryin käyttämään pelkästään luonnonkosmetiikkaa. Ennen värjäsin ripsiäni ja kulmakarvojani ja huolestuin siitä, millaisia kemikaaleja ne sisältävät. Puhdas ruoka ja puhdas kosmetiikka ovat kulkeneet minulla käsi kädessä – jos syön luomua, haluan luomua myös iholleni.
En ole kovinkaan merkkiuskollinen tai kranttu. En myöskään käytä aikaa erilaisten kosmetiikkatuotteiden vertailuun. Kun löydän jotain, mikä tuntuu hyvältä, käytän sitä aikani ja siirryn sitten seuraavaan. Tällä hetkellä meikkipussini luottotuotteita ovat ranskalaisen Couleur Caramelin huulikiilto, ripsiväri ja peiteaine, Zuiin meikinpohjustusaine ja meikkivoide sekä RMS Beautyn poskipuna ja peiteaine. Viime aikojen suosikkejani ovat myös Davines-merkin paksut hiushoidot, jotka sopivat täydellisesti kuiville ja kiharoille hiuksilleni.
Käytän kookosöljyä vähän kaikkeen: kasvoille, jalkoihin, hartioihin tai hiuksiin. Käytän silloin tällöin myös ruokasoodaa kauneudenhoitoon: sekoitan sitä pieneen määrään vettä kämmenelläni ja pesen sillä kasvoni. Ruokasooda on todella monikäyttöistä; sitä voi käyttää hampaiden pesun yhteydessä kurlaukseen ja sillä voi jopa pestä hiukset. Pidän kauneusrutiinini yksinkertaisina, ja usein tuntuu hyvältä, jos en laita illalla mitään kasvoilleni.
Mistä inspiroidut?
Tällä hetkellä erityisesti perinteinen kotimainen käsityöosaaminen inspiroi: käsilaukkunikin on valmistettu vanhaan tapaan tuohipunoksesta. Haluaisin matkustella ympäri maata tutustumassa paremmin suomalaisiin tekijöihin.
