Luomukaapilla

Luomukaapilla:
Meri Mort

|

Joogaopettaja ja kuvittaja Meri Mort tunnustautuu raakasuklaa-addiktiksi ja tahinin suurkuluttajaksi. Kaikkein onnellisimmillaan hän on reissatessaan ympäri maailmaa rinkka selässään, muutama vaate ja kookosöljyä mukanaan. Meri vinkkasi Sugarille vegaanin helpoimmat välipalat ja kertoi, mikä joogassa on haastavinta.

img_7567

Kun astuu marraskuisesta sateesta sisään Merin asuntoon, tuntuu siltä, kuin olisi lennähtänyt hetkeksi tropiikkiin. Huonekasvit rönsyilevät hyllyillä muodostaen pienen viidakon, ikkunalaudalla lepattavat kynttilät ja Meri tarjoilee mausteista rooibos-teetä. Joka nurkassa nojailee joogamattoja.

”Kiinnostuin joogasta 18-vuotiaana, kun harrastin taistelulajeja ja kaipasin lisää notkeutta. Jooga ei ollut vielä silloin lyönyt itseään läpi Suomessa, joten ensimmäiset tuntini olivat ala-asteen jumppasalissa ihanan valkohiuksisen mummon ohjauksessa”, Meri kertoo. ”Kävin silloin nuorena tosi kierroksilla ja nautin harjoitusten keskittyneestä fiiliksestä. Keskiviikkoisen tuntini jälkeen menin aina kotiin katsomaan Teho-osastoa ja huomasin itkeväni ihan järkyttävän paljon, siitä ei tahtonut tulla loppua. Ensin en osannut yhdistää sitä joogaan, mutta hiljalleen tunteet lähtivät purkautumaan syvän hengityksen myötä. ”

meri8

Meri jäi nopeasti koukkuun tunteita vapauttavaan joogaan, alkoi kokeilla erilaisia lajeja ja kouluttautui ohjaajaksi. Tilanteessa oli ystäville totuttelemista, sillä metallimusiikkia kuunteleva Meri oli aiemmin elänyt ”minä vastaan maailma” -asenteella. Hän haluaa kuitenkin kyseenalaistaa joogaan liittyviä stereotypioita ja ohjaakin tällä hetkellä esimerkiksi Musta Jooga -tunteja: harjoituksissa joogataan metallimusiikin tahtiin.

”Jooga näyttää ulospäin lempeältä, mutta on mielelle tosi haastavaa, koska yrität siinä koko ajan purkautua omaan autenttisuuteesi”, Meri sanoo. ”Se tarkoittaa sitä, että että jos olet väsynyt, uskallat olla väsynyt. Että emme suorittaisi joogassa, vaan olisimme vain läsnä ja se riittäisi. Joogata voi omien tunteidensa kanssa, eikä tarvitse esittää mitään. Pitää uskaltaa nähdä rohkeasti tämä hetki, eikä lähteä muuttamaan sitä väen vängällä.”

Aloittelevia joogeja Meri kehottaa kokeilemaan rohkeasti erilaisia opettajia ja myös palaamaan harjoituksiin, jotka eivät heti tunnu luontevilta. Jokainen opettaja ja myös jokainen tunti on uniikki. Välillä on hyvä sietää myös hetkellistä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle liikkumista.

”Keskittyminen on haastavaa varsinkin alussa, mutta ehkä tärkein asia mitä jooga voi tässä suorituskeskeisessä ajassa antaa on se, että kannattaa olla armollinen itseään kohtaan”, Meri toteaa. ”Oivalluksia syntyy kun niitä vähiten odottaa.”

meri1

Mitä eettinen ja ekologinen kuluttaminen merkitsee sinulle?

Olen kotoisin täysin maalta metsän keskeltä, mutta mielestäni eettisin tapa elää on täällä ihan ydinkeskustassa. Meillä voisi olla suurempikin asunto, mutta minä ja mieheni asumme pienessä kahden huoneen asunnossa – se on eettinen valinta.

Minulla ei ole tarvetta omistaa tavaroita. Minulla ei ole autoa eikä ajokorttia eikä halua saada omistusasuntoa. Koen, että koti on siellä, missä sydämeni ja ihana mieheni ovat. Joogan ydintä on, ettei pitäisi takertua kiinni mihinkään, joten ehkä asenteeni tulee harjoituksen myötä.

Reissaan paljon ja olen kaikista onnellisimmillani, kun huitelen menemään rinkka selässäni, kolme mekkoa ja kookosöljyä mukanani. Mutta en tietenkään ole takertumisen yläpuolella; haluan nauttia hyvän aamusmoothien sekä laadukasta teetä ja olen hulluna koruihin.

meri2

Mikä sinulle on vaikeinta kestävässä kuluttamisessa?

Lennän usein ja tuntuu ristiriitaiselta, että matkustan tuolla pilvien yläpuolella Aasiaan joogaamaan ja olemaan muka eettinen ja ekologinen ihminen. Jos lasken kaikki ne lentokilometrit yhteen, saan kierrättää aika paljon pahveja ja lasipulloja täällä kotona päästäkseni tasoihin. Elän tämän ristiriidan kanssa niin, että matkustaessani teen sitten paikan päällä eettisiä valintoja. Maistelen paikallisia tuotteita, tuen pienyrittäjiä ja ostan käsin tehtyjä tuotteita.

img_7545

Millainen on ruokafilosofiasi?

Olen 95-prosenttisesti vegaani: jos menen jonnekin kylään ja siellä tarjotaan halloumi-salaattia niin syön kyllä sitä, mutta kotiin emme osta eläinperäisiä tuotteita. Minun on vaikea ymmärtää, kun ihmiset kertovat rakastavansa lemmikkejään ja heti perään puhuvat lihapihvin syömisestä. Haluan herättää keskustelua asiasta. Paras tapa on mielestäni kehua hyvää kasvisruokaa, antaa ihmisille ravintolavinkkejä tai mennä ulos syömään ja valita listalta vegaaninen vaihtoehto. Kulutustottumukset ovat paras ja helpoin tapa vaikuttaa arjessa.

Olen tahinin suurkuluttaja ja käytän paljon kuivattuja suomalaisia yrttejä, laitan niitä joka ikiseen ruokaan ja leivän päälle. Aamulla teen aina smoothien, johon käytän kaikkia mahdollisia superfoodeja: pähkinöitä, manteli- tai riisimaitoa, chian siemeniä ja marjoja. Syön joka aamu pussillisen suomalaisia marjoja, erityisesti mustikkaa ja mustaherukkaa. Otan c-vitamiinini mieluummin marjoista kuin vaikkapa appelsiineista.

Ei voi väittää, että vegaaninen ruokavalio olisi erityisen kallis, jos tekee ruoat itse. Esimerkiksi juureksia, riisiä, quinoaa tai papuja voi tehdä kerralla suuria satseja valmiiksi ja ne ovat edullisia. Nyhtökauraa ja Härkistä kuluu meillä paljon. Mieheni kokkaa usein ja kotona on yleensä valmis ruoka odottamassa, kun tulen töistä kotiin. Ei ihme, että menin hänen kanssaan viime kesänä naimisiin!

meri6

Mistä vegaani löytää helppoa ja nopeaa välipalaa?

Nopean pienen välipalan löytäminen on vegaanille vähän haastavaa ja sen vuoksi olenkin raakasuklaa-addikti: kun energiatasoni ovat alhaalla, nappaan sitä laukustani. Minulla on aina mukana myös suomalaisia Bare Bar -raakapatukoita, joita löytyy nykyään melkein joka kaupasta, ja napsin cashew-pähkinöitä kaiken aikaa. Yleensä teen aamulla niin suuren smoothien, että juon siitä puolet aamiaiseksi ja otan loput purkissa mukaan välipalaksi.

merib

Miten suhtaudut siihen, että sosiaalisessa mediassa vegaanit saavat usein lokaa niskaansa – olet varmasti törmännyt esimerkiksi lausahdukseen: “How can you tell if someone is vegan? Don’t worry, they’ll tell you!”?

Vegaanit osaavat nauraa itselleen. Meemit vain lisäävät keskustelua ja joku saattaa vaikka kiinnostua selvittämään, mitä vegaanius oikein on. “There is no such thing as bad publicity”.

meri4

Millaisia kauneusrutiineja sinulla on?

Vaihdoin muutama vuosi sitten luonnonkosmetiikkaan, koska iho on suurin elimemme, enkä halua laittaa sille mitään myrkkyjä.

En koskaan mene meikit naamassa nukkumaan. Teen aina iltaisin suihkussa tuplapuhdistuksen kasvoilleni: poistan ensin meikit seesami- tai arganöljyllä ja teen samalla rentouttavan kasvohieronnan. Sen jälkeen käytän vielä jotain puhdistusainetta. Tällä hetkellä minulla on käytössä suomalaisen Ekopharman Vadelma-puhdistusaine ja Karpalo-kasvovesi. Paras kasvojenpuhdistusaine, jonka olen löytänyt, oli Ibizalta pienestä kojusta ostettu hiili-palasaippua. Sitä en ole löytänyt mistään muualta.

May Lindström Skinin Honey Mud -naamio tuoksuu joululta ja on ihanaa pientä luksusta. Juice Beautyn voimakas hedelmähappokuorinta on toiminut minulla hyvin, teen sen kerran viikossa ja ihoni muuttuu sen vaikutuksesta tunniksi aivan kirkuvan punaiseksi, mutta se siloittaa akne-arpia. Eliah Sahilin kasvonaamio on suosikkejani, se tuoksuu ihan viherjauheelta ja kutsun sitä ”sammakkonaamioksi”. Meikkaan lähes joka päivä ja olen tykästynyt Everyday Minerals -merkin luomiväreihin. Pidän myös Zuiin tuotteista ja Hurraw!-huulirasvoista.

Hiusten suhteen olen vähän sellainen “wash and go” -tyyppi, en voisi kuvitellakaan piippaavani hiuksiani joka päivä. En käy kampaajalla. Hiustuotteet ovat suurimmaksi osaksi hirveitä myrkkyjä, mutta onneksi myös ekologisempia vaihtoehtoja löytyy.

img_7489