Hyvinvointi \\ Keho ja mieli

Meditaatio-
tunnustuksia

Mitä tapahtui, kun meditoin säännöllisesti kahden kuukauden ajan?

Vuosien viivyttelyn jälkeen otan itseäni vihdoin niskasta kiinni ja päätän aloittaa säännöllisen meditoimisen, vaikka taidan olla vähän myöhässä trendin suhteen. Tuntuu, että kaikki muut itseään kunnioittavat henkilöt istuvat jo jossain korkealla valaistumisen vuoren huipulla, kun minä vasta aloitan hikisen tarpomiseni ylöspäin. Samaan aikaan tiedostan, että juuri näin meditaatioon ei missään nimessä pitäisi suhtautua: se ei ole samalla tavalla tavoitteellista treeniä kuin vaikkapa lenkkeily, jossa voi hammasta purren pakottaa itsensä kehittymään.

Kiinnostuin meditaatiosta toden teolla, kun kuuntelin 10% Happier -kulttiteoksen kirjoittaneen Dan Harrisin haastattelun. Harris oli menestyvä uutisankkuri uransa huipulla, kun hän alkoi saada paniikkikohtauksia suorissa lähetyksissä ja löysi lopulta avun meditaatiosta. Harrisilla on virkistävän mutkaton suhtautuminen meditaatioon: hänen mukaansa on yleinen virhekäsitys, että meidän pitäisi oppia tyhjentämään mielemme kokonaan, sillä se ei ole ihmiselle mahdollista. Sen sijaan Harris painottaa, että meditaatiossa harjoitellaan mielen keskittämistä ja hiljentämistä, edes nanosekunneiksi kerrallaan. Päämääränä ei ole täydellisyys, vaan säännölliseen harjoitukseen sitoutuminen – se itsessään pitää vastaukset sisällään. Tämän lohdullisen näkökulman rohkaisemana aloitan kokeiluni.

Viikot 1-2

Aloitan meditaatiokokeiluni kuuntelemalla noin kymmenen minuutin mittaisia ohjattuja harjoituksia Youtubesta. Yritän luoda harjoitusten ympärille jonkinlaista rutiinia: kun päivän työt on tehty, himmennän huoneeni valot, sytytän kynttilän ja käyn joogamatolle selälleni makaamaan. Valitsen tarkoituksella vain lyhyitä harjoituksia, koska en halua asettaa itselleni liian suuria tavoitteita ja epäonnistua heti alkumetreillä. Tuoreessa muistissa ovat ne lukemattomat kerrat, kun olen aloittanut uuden treeniohjelman innosta puhkuen vain luopuakseni siitä, kun kiinnostus muutaman viikon kuluttua on lopahtanut. Nyt en aio toistaa samaa virhettä. Vain kymmenen minuutin meditaatioon on helppo löytää motivaatiota kiireisenäkin päivänä, sillä se vie vain hetken. Silti myönnän välillä laskevani minuutteja.

Olen kuitenkin huomaavinani, että jo ensimmäisten kertojen jälkeen meditaatio tuntuu auttavan minua päästämään irti stressaavista ajatusketjuista, jotka yleensä pyörivät jatkuvalla toistolla mielessäni. Meditoidessa opin sanomaan itselleni lauseen “sinun ei tarvitse ajatella tätä juuri nyt”, kun levottomat ajatukset putkahtavat mieleeni. Lause on tehokas, sillä en yritä pakottaa ajatusta tai huolenaihetta pois – se ei koskaan toimi. Sen sijaan tiedostan ajatuksen olemassaolon lempeästi, mutta viestitän samalla itselleni, että minun kannattaa pohtia sitä mieluummin sellaisessa tilanteessa, kun voin konkreettisesti tehdä sille jotain.

Viikot 3-4

Kolmannen viikon saldo on huono – ”ehdin” meditoida vain pari kertaa. Kaamos ja stressi alkavat tässä vaiheessa vuotta vaatia veronsa ja iltaisin kotiin tullessani olen niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Hylkään meditaation paradoksaalisesti juuri siinä tilanteessa, kun ehkä tarvitsisin sitä eniten. Lupaan kunnostautua seuraavalla viikolla.

Neljäs viikko alkaa harmaalla, sateisella maanantailla ja minusta tuntuu, että jos alan nyt meditoimaan, saatan nukahtaa kesken kaiken. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt pitää kiinni edellisviikon lupauksestani. Suureksi yllätyksekseni tänään tapahtuu kuitenkin koko meditaatiokokeiluni tähän mennessä suurin läpimurto – ehkäpä juuri siksi, etten osannut ollenkaan odottaa sitä.

Minulla on aina ollut erilaisia hengitysharjoituksia tehdessäni ongelmana se, että alan tahtomattani jännittää kurkunpäätäni ja rintakehäni aluetta, jolloin en saa hengitystäni rentoutumaan. Tuntuu, etten koskaan oikein pääse vetämään keuhkojani kunnolla täyteen happea ja hengitän todella pinnallisesti. Meditoidessa hengitykseen kiinnitetään erityisen suurta huomiota. Tänään harjoituksessani noin viiden minuutin keskittymisen jälkeen kehoni täyttää äkkiä kokonaisvaltainen hyvänolon tunne ja äkkiarvaamatta vedän keuhkoni täysin vaivatta täyteen happea. Hengitän vapautuneemmin kuin ehkä koskaan ja se tuntuu ihmeelliseltä! Loppuviikon vietän euforisissa fiiliksissä uuden oivallukseni takia.

Sugar Helsinki Meditaatiotunnustuksia

Viikko 5

Viidennen viikon kohdalla vaikuttaa siltä, että ylitän jonkinlaisen näkymättömän rajapinnan ja meditaatioharjoitusteni vaikutukset alkavat heijastua voimakkaasti myös muuhun arkeeni. Minusta tuntuu, että olen eri ihminen kuin ennen kokeiluni aloittamista. Olen levollisempi, keskittyneempi, aloitan some-lakon ja otan automaattisesti hengitysharjoitukset avuksi stressaavissa tilanteissa. En tiedä, onko kyseessä sattuma, mutta myös ihoni näyttää paremmalta kuin puoleen vuoteen! Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että meditaatio on ratkaisu lähes jokaiseen ongelmaan. Paasaan kaikille ystävilleni ja perheenjäsenilleni meditoimisesta ja alan varmaan pikkuhiljaa lähestyä ärsyttävää hurahtamisen tasoa.

Viikko 6

Ehkä jo arvasittekin, että tämä oli ennemmin tai myöhemmin tulossa: kuudennen viikon kohdalla koittaa mahalasku. Meditaatio tuntuu epämukavalta, en pysty rentoutumaan, nukun huonosti, ihooni puhkeaa taas punaisia stressiläikkiä ja rikon some-lakkoani. Toistuvasti. Alan pelätä, että meditaation hyvät vaikutukset olivat pelkkää haihtuvaa alkuhuumaa. Nykyinen stressitila tuntuu entistä pahemmalta, kun ehti jo nähdä vilauksen paremmasta. Päätän kuitenkin jatkaa harjoituksia ja sormet ristissä luottaa siihen, että tämä on vain osa prosessia.

Viikot 7-8

Onneksi en lannistunut kokonaan, vaan jatkoin kärsivällisesti harjoituksiani. Kahden kuukauden rajapyykkiä lähestyessä meno alkaa tasaantua. Ensimmäisten viikkojen pilvissä leijuva alkuhuuma on poissa, mutta niin on myös sydämentykytyksiä aiheuttanut stressi ja kaamosväsymys. Olen löytänyt meditoimiseen hyvän, tasaisen rutiinin. Olen edennyt kymmenen minuutin mittaisista pätkistä 20-30 minuutin mittaisiin harjoituksiin. Kuuntelen edelleen ohjausvideoita Youtubesta, mutta myös esimerkiksi Headspace-meditaatioappi houkuttelee, ehkä kokeilen sitä seuraavaksi. Teen harjoituksia säännöllisesti, mutta en läheskään joka päivä, jottei meditaatio alkaisi tuntua pakottavalta velvollisuudelta. Harjoituksia ei oikeastaan edes tee mieli jättää välistä, koska silloin eron huomaa jo selkeästi: aina kun olen jaksanut meditoida, mieleni on kirkkaampi ja tyynempi.

Loppumietteet:

Kahden kuukauden meditaatiokokeiluni jälkeen voin todeta, etten ole ainakaan vielä kokenut mitään täydellistä valaistumista, mutta eräs asia on jo selvä: harjoitusten aloittaminen on ollut yksi elämäni parhaita päätöksiä ja aion ehdottomasti jatkaa niiden tekemistä. On ollut hämmästyttävää huomata, miten suuria muutoksia jo muutama viikko on tuonut vakiintuneisiin ajatusmalleihini ja käyttäytymistapoihini. Lähdin kokeiluun avoimin mielin ja ilman tavoitteita – kenties juuri siksi pystyin olemaan niin vastaanottavainen meditaation hyville vaikutuksille. Mullistavinta on ehkä ollut se, että alan oppia toimimaan omaa intuitiotani vastaan kohdatessani stressaavia asioita tai pelkoja. Kun tavallisesti niissä tilanteissa taistele tai pakene -vaistot ottavat vallan, meditaatio opettaa negatiivistenkin tunteiden levollista hyväksymistä, jolloin niistä on helpompi myös päästää irti.

Näin Dan Harris sanoo meditaatiosta:

One, it makes you just a little bit calmer. Again, not super blissed out, imperturbable, but just a little bit less frantic. Two, makes you more focused. And the third benefit is emotional reactivity, and another way to say that would be mindfulness. It’s the ability to see what’s happening in your head without getting carried away by it.”

Sounds good to me.

Kiinnostuitko meditaatiosta? Tutustu myös rentoutuskelluntaan ja äänimaljarentoutukseen!