Ina Mikkola, Subin uuden pornoa käsittelevän ohjelman toimittaja ja juontaja väittää: ”On radikaalia pitää itseään seksikkäänä”
Ina Mikkola istui eräänä päivänä katselemassa pornoa, hänen päähänsä pälkähti äkkiä ajatus, ettei hän oikeastaan tiennyt alasta melkein mitään. Mitä enemmän hän asiaa pohti, sitä kummallisemmalta hänestä alkoi tuntua, että emme juuri koskaan puhu yhdestä kulutetuimmista median muodoista. Ina Mikkola pitää itseään tiedostavana kuluttajana ja on tarkka esimerkiksi siitä, mitä syö ja mistä ostaa vaatteensa – miten oli siis mahdollista, että hän teki pornoon liittyvät kulutusvalintansa täysin tietämättömänä siitä, mistä porno oikein tulee?
Kun Ina Mikkola kiinnostuu jostain asiasta, hänellä on tapana pureutua siihen juurta jaksaen, ja niin kävi myös nyt. Tuloksena alkoi hahmottua uusi Ina <3 porno -dokumenttisarja, joka saa ensi-iltansa Subilla ja Katsomossa keskiviikkona 21. helmikuuta. Ohjelmassa Ina matkustaa ympäri maailmaa tutustuen laajaan pornoteollisuuteen ja sen erilaisiin tekijöihin.
”Yhteiskuntamme on tosi pornoistunut, minkä huomaa esimerkiksi mainoksissa ja sosiaalisessa mediassa. Silti pornosta ei puhuta. Se tuntuu suurelta ja oudolta ristiriidalta”, Ina sanoo.
Inan mukaan seksiin liittyy yhä paljon häpeää ja kielteisyyttä – Suomenkin kaltaisessa valtiossa, jossa esimerkiksi alastomuuteen suhtaudutaan melko rennosti ja tasa-arvo on verrattain hyvä. Hiljenemisen kulttuuriin vaikuttaa edelleen esimerkiksi kristillisyyden tausta, sekä yhteiskunnan arvot ja normit. Lisäksi ihmisen seksuaalisuuden hallitseminen on Inan mukaan vallan muoto, erityisesti naisten kohdalla. Vain analysoimalla ja avoimesti keskustelemalla, vallitsevat valtarakenteet voivat muuttua. Porno on seksin ja seksuaalisuuden mediaksi puettu muoto, ja näin ollen tabu.
Pornoon liitetään paljon negatiivisia mielleyhtymiä ja aiheen käsitteleminen keskittyykin usein alan varjopuoliin, kuten erilaisiin ihmisoikeusongelmiin. Ina myöntää, että pornoteollisuuteen liittyy hirveitä asioita, mutta hän haluaa korostaa, että näin on lähes jokaisella teollisuuden alalla. On olemassa ketjuliikkeitä, jotka myyvät halvalla tuotettuja, huonolaatuisia vaatteita, mutta toisaalta myös brändejä, jotka myyvät eettisesti ja ekologisesti valmistettuja tuotteita. Kun koko pornoala stigmatisoidaan, se kohdistuu myös niihin tekijöihin, jotka harjoittavat ammattiaan intohimolla ja vastuullisesti. Pelkistetyn kielteinen mielikuva pornoa kohtaan on Inan mielestä kytköksissä myös yhteiskuntamme naiskuvan ongelmiin.
”Meidän on edelleen tosi vaikea käsittää sitä, että nainen voi haluta olla pornotähti ja nauttia omasta seksuaalisuudestaan”, Ina toteaa. ”Taustalla ei tarvitse olla alistavaa miestä tai rikkinäistä lapsuutta. Stereotyyppinen alisteinen kuva kertoo aika paljon siitä, millainen suhtautuminen yhteiskunnassamme edelleen vallitsee naisten seksuaalisuutta kohtaan. Ajatellaan, että jos nainen on seksuaalinen olento, hänen pitää olla pakotettu siihen hommaan.”
Esimerkiksi feministinen porno tarjoaa erilaisen lähestymistavan. Se voi tarkoittaa pornoa, jossa ei ylläpidetä negatiivisia stereotypioita tai misogyniaa, tai toisaalta vaikkapa epähierarkkisempaa työskentelytapaa, jossa myös näyttelijät pääsevät vaikuttamaan sisältöön enemmän. Ina huomauttaa kuitenkin, että feministinen porno ei välttämättä tarkoita sitä, että nainen olisi aina dominan roolissa. Siinä voidaan yhtä lailla harrastaa esimerkiksi bdsm-roolileikkejä, joissa nainen saattaa olla alisteisessa roolissa. Pääasia on se, että tilanne vastaa molempien osapuolien mieltymystä ja kaikkeen on suostumus.
”Ei mainstream-pornoakakaan kuitenkaan aina ole tehty miesten näkökulmasta ja naisia esineellistävästi”, Ina huomauttaa. ”Mitä enemmän naiset kuluttavat pornoa, sitä enemmän se myös muokkaa sitä, miten pornoa kuvataan. Jos puhutaan heteroille suunnatusta pornosta, niin nykyään yhä useammin myös miesnäyttelijä on näkyvämmässä roolissa naisyleisöä ajatellen.”
Ohjelmaa tehdessään Ina tajusi, että jos joku sanoo, ettei tykkää pornosta, se on usein vähän sama asia kuin jos sanoisi, ettei tykkää elokuvista, vaikka on katsonut pelkkiä kauhuelokuvia. Ina kannustaakin kaikkia itsetutkiskeluun ja omien mieltymyksien etsimiseen, mihin porno on erinomainen väylä. Hänen mukaansa seksuaalinen älykkyys on asia, jota ei vielä oikein tunnusteta, saatika mitata.
”Me olemme kaikki jollain tapaa seksuaalisia olentoja, vaikka olisimme aseksuaaleja. Se on kaikkiin meihin sisään kirjoitettu biologinen voima, joka monella tapaa ajaa käytöstämme”, Ina sanoo. ”Minua kiinnostaa se, että ihmiskunta on tottunut mittaamaan älykkyyttä matemaattisten kykyjen ja viime aikoina myös sosiaalisen- ja tunneälyn kautta. Se, miten osaamme käsitellä omaa ja muiden seksuaalisuutta, on kuitenkin vielä alkutekijöissään.”
Tulevaisuudessa Ina toivoo paitsi, että puhuisimme avoimemmin omista mieltymyksistämme, myös että pornoalan vastuullisuutta koskeva keskustelu kehittyisi. Tällä hetkellä monella on se asenne pornoon, että siitä ei tarvitse maksaa mitään, koska sisältöä on niin helposti tarjolla ilmaisilla jakelusivustoilla. Pornon kuluttajien kannattaisi kuitenkin miettiä tarkemmin, mistä heidän katsomansa porno tulee ja esimerkiksi saavatko tekijät siitä reilun palkkion. Muualla yhteiskunnassa näkyvät trendit heijastuvat kuitenkin myös pornoteollisuuteen: samoin kuin on pienpanimoiden oluita, artesaanikahveja ja eettisesti tuotettua muotia, on myös kiinnostavia pornon pientekijöitä. Autenttisuuden ja alkuperäisyyden kaipuu näkyy siis myös tällä alueella.
”Tällä hetkellä ihmiset tilaavat Netflixiä ja HBO:ta, ja keskustelevat katsomistaan sarjoista. Olisi siistiä, jos myös pornossa olisi enemmän tämän kaltaisia palveluita ja niistä myös puhuttaisiin”, Ina ideoi. ”Voisi kertoa kavereilleen, että tilasin nyt tämän mahtavan Love Yourself -palvelun kuuden euron kuukausihintaan ja katsoin sieltä erittäin nautinnollisen pätkän!”
