Hyvät tyypit \\ Naiset joita ihailemme

Naiset
joita ihailemme:
Marianne Vikkula

”Kukaan ei ole johtaja syntyessään”, sanoo Slushin toimitusjohtaja Marianne Vikkula.

Mediassa on kirjoitettu paljon Mariannen Vikkulan huimaavan nopeasta etenemisestä urallaan (kolmessa vuodessa vapaaehtoistyöntekijästä toimitusjohtajaksi), mutta miltä oikeasti tuntuu nousta 24-vuotiaana Euroopan suurimman kasvualan yritystapahtuman vetäjäksi? Ainakin siihen kuuluu paljon matkustamista – haastatteluhetkellä Marianne on käynyt viimeisen kahden viikon sisällä Tukholmassa, Münchenissä ja Singaporessa. Marianne kertoi meille suurimmista haasteista johtajan työssä ja jakoi yksinkertaisen neuvonsa omien unelmien saavuttamiseen.

”En osaa puhua työstäni Slushissa työpäivinä, koska tällä hetkellä se on osa sitä mitä minä olen, 24 tuntia vuorokaudessa”, Marianne sanoo. ”Kaikella on hintansa. Voisin käyttää vielä enemmän aikaa kavereideni kanssa olemiseen tai urheiluun, mutta silloin en välttämättä olisi tässä.”

Vielä pari vuotta sitten oli lähellä, ettei Marianne lähtenyt Slushista kokonaan. Hän oli kokemattomuuttaan arvioinut väärin silloisen pestinsä työmäärän ja kun Slush-tapahtuman lähestyessä työvuori kasvoi, oli myöhäistä korjata tilannetta. Väsyneenä Marianne kuvitteli, että se olisi viimeinen vuosi, kun hän oli Slushissa mukana. Toisin kuitenkin kävi. Inspiroivat ihmiset ympärillä ja jatkuva mahdollisuus oppia uutta saivat Mariannen lopulta jäämään. Suuren, monikansallisen tiimin vetäjänä toimiminen on ollut ainutlaatuinen korkeakoulu, jossa Marianne on löytänyt paljon uusia puolia itsestään.

”Olin aiemmin tehnyt Slushilla talouspuolen hommia sekä myyntiä. Niissä omaa työtä ja onnistumisia oli helppo mitata numeroilla”, Marianne sanoo. ”Nykyisessä vetoroolissani minulla on vastuu kaikkien tiimin jäsenten onnistumisesta, mitä on paljon vaikeampi mitata ja vaatii aivan erilaisen mielentilan.”

Mariannelle tuli aluksi yllätyksenä, miten paljon aikaa ihmisten syvällinen auttaminen vei. Hän oli aiemmin saattanut helposti tehdä 12-tuntisia työpäiviä, mutta nyt hän olikin yhtäkkiä kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen lopen uupunut. Ongelmien ratkomiseen meni valtava määrä energiaa. Matkan varrella oppimisen asenne ja nöyrän tekemisen meininki ovat kuitenkin asioita, joista Marianne on aina halunnut pitää kiinni ja jotka ovat kuljettaneet eteenpäin hankalienkin tilanteiden edessä.

”Tiimin johtaminen on pitkälti sitä, että kohtaa joka päivä asioita, jotka eivät ole menneet niin kuin oli suunniteltu”, Marianne toteaa.

Virheitä tapahtuu hänen mielestään silloin, kun johtaja vain olettaa jonkin asian tapahtuvan. Marianne vierastaa puhumista hierarkiasta, mutta Slushin tiimi on kasvanut jo niin suureksi, että vastuu eri toiminnan osa-alueista täytyy olla selkeästi jaettu tietyille henkilöille. Jos johtaja ei viesti toiveistaan kristallinkirkkaasti, asiat eivät välttämättä etene. Joskus työ vaatii myös paljon toistamista, mikä Mariannesta tuntui ensin hassulta. Se, että sanoo jotain kerran, ei kuitenkaan aina tarkoita, että kaikki olisivat sisäistäneet sen.

Millaisia ohjeita Marianne sitten antaisi omalla uralla etenemiseen tai unelmien työpaikan löytämiseen? Mitä, jos kunnianhimoa ja yritteliäisyyttä löytyy, mutta tuntee samaan aikaan epävarmuutta omista kyvyistään?

”Älä mieti liikaa, vaan tee. Mene ja kokeile”, Marianne sanoo. ”Olen tehnyt kaikki uraa koskevat päätökseni tunnepohjalta. Jos olisin yrittänyt ajatella seuraavaa askeltani aina analyyttisesti tai yrittänyt laskelmoida, mikä työpaikka on varmin, en välttämättä olisi nyt tässä. Toisaalta, jos jokin pesti ei tunnu oikealta, on okei myös lopettaa. Yksi Slushin arvoista on can do – jos havaitset jossain ongelman, tee sille jotain.”

Vuonna 2008 perustettu Slush on toiminut lähes kymmenen vuotta ja on nyt saavuttanut tietyn kriittisen massan. Tapahtuman kävijämäärää ei pyritä enää kasvattamaan lainkaan ja tullaan tulevaisuudessa mahdollisesti jopa pienentämään, sillä tavoitteena ei ole olla suurin, vaan yrittäjille paras paikka löytää uusia kontakteja. Helsingin alkuperäiseen Slushiin on tänä vuonna tulossa 2500 kasvufirmaa tapaamaan sijoittajia ja tapahtumaa järjestetään myös Shanghaissa, Singaporessa ja Tokiossa. Tämän lisäksi 40 eri paikassa ympäri maailmaa on pienempiä kokoontumisia. Mariannen mukaan Slushin ydinmissio on edelleen sama kuin mitä se on alusta asti ollut: seuraavan sukupolven yrittäjien auttaminen. Jotta Suomeen asti saataisi tärkeitä alan tekijöitä, jotka eivät yleensä matkusta edes Eurooppaan, täytyy erottautua joukosta ja tehdä jotain tarpeeksi erilaista ja ainutlaatuista.

”Meillä on kolme käytännön tavoitetta”, Marianne kertoo. ”Haluamme vaikuttaa siihen, millainen kulttuuri täällä on yrittäjyyttä kohtaan, rahoituksen saatavuuteen sekä alueen yrittäjien osaamiseen. Parhaista osaajista on kova pula ja jos Helsingissä halutaan rakentaa maailman parhaita yrityksiä, olisi naiivia kuvitella, että kaikki pätevimmät tekijät löytyisivät Suomesta. Sen kaltaisen osaamisen tuominen tänne on asia, johon olemme tänä vuonna pureutuneet.”

Viime vuonna Slush oli myrskyn silmässä, kun tapahtuman jälkeen esiin vyöryi kertomuksia siitä, miten tapahtumaan osallistuneita naisia oli ahdisteltu seksuaalisesti. Asiaton käyttäytyminen oli räikeässä kontrastissa start up -maailmaan yleisesti yhdistetyn positiivisen ja sallivan yhteishengen kanssa. Ikävä kyllä ilmiö ei rajoitu pelkästään Slushiin ja Mariannen mukaan kasvuyritys- ja teknologia-alalla maailmanlaajuisesti on käyty kuluneen vuoden aikana kiihtyvällä tahdilla keskustelua aiheesta. Slushin tämän syksyn tapahtuman valmisteluissa on kiinnitetty ongelmaan erityistä huomiota ja se tullaan huomioimaan muun muassa alueen turvatoimissa sekä lavaohjelmassa.

”Slush ei yksin pysty muuttamaan tilannetta”, Marianne sanoo. ”Kyse on laajemmasta asenneongelmasta. Se ei kuitenkaan katoa, jos asiasta ei puhuta, ja me Slushissa voimme omalta osaltamme viedä keskustelua eteenpäin.”