Reetta Heiskanen Mehackit-yrityksestä väittää, että tulevaisuuden maailmassa printataan ruokaa ja eletään rinnakkain tekoälyn kanssa.
Reetta Heiskanen toteaa: ”Kaikista ei tarvitse tulla koodareita. Mutta kaikkien on hyvä osata työskennellä yhdessä tulevaisuuden teknologioiden kanssa.”
Reetta Heiskanen vastaa markkinoinnista ja viestinnästä Mehackit-yrityksessä, joka tarjoaa eväitä nimenomaan tähän. Henrietta Kekäläisen ja Otso Sorvettulan pari vuotta sitten perustama Mehackit järjestää koodauksen ja robotiikan kursseja lukioissa. Kurssien aikana nuoret oppivat rakentamaan teknologiaa itse, eli harjoittelevat esimerkiksi koodauksen perusteita ja robottien rakentamista. Miten robotiikka ja koodaus oikein liittyvät yhteen?
”Robotiikka on hauska tapa ohjelmoida jotain konkreettista. Jos rakentaa jotain omin käsin ja huomaa, miten koodi vaikuttaa robotin liikkeisiin, saa heti konkreettisen kokemuksen siitä. On mahtava nähdä, kun itse tehty robotti tottelee käskyjä”, Reetta sanoo.
Uuden opetussuunnitelman mukana koodaus tuli ala-asteille viime syksynä, mutta sitä vanhemmat oppilaat ovat väliinputoajia. He eivät ehdi saada koulussa perehdytystä aiheeseen. Reetan mukaan yhdeksäs luokka on kriittinen vaihe siinä, jatkaako nuori luonnontieteiden opiskelua vai koetaanko ne ei-cooliksi. Erityisesti moni tyttö jättää tuossa vaiheessa luonnontieteiden opiskelun vähemmälle ja naiset ovatkin edelleen aliedustettuja teknologian alalla. Mehackit pyrkii iskemään tähän rakoon ja näyttämään nuorille, ettei teknologia ole niin vaikeaa ja että kuka tahansa voi lähteä tekemään sitä. Vaikka Mehackit ei tavoittelekaan erikseen tyttöjä, yrityksen järjestämillä kursseilla sukupuolten välinen jakauma on tasapainottunut vuosien aikana ja jo kolme lukiokurssia on ollut tyttövoittoisia.
”Yksi päivä huomattiin, että Mehackitillä tosiaan niin perustaja, toimitusjohtaja, markkinointijohtaja kuin teknologiajohtajakin ovat naisia. Hulluutta on se, että nykypäivänä se on edelleen epänormaalia teknologiayrityksissä”, Reetta toteaa.
Päästäkseen maailman parhaiden koodareiden joukkoon, täytyy harjoitella ainakin 10 000 tuntia. Koodaamisen hallitseminen edellyttää tarkkuutta ja loogista ongelmanratkaisukykyä. Reetta painottaa kuitenkin, että tärkeintä on rohkeus kurkistaa konepellin alle eli ymmärtää hiukan sen teknologian toimintaa, joka pyörittää ympäröivää maailmaamme arjessa. Koodaamisen alkeiden hahmottamisesta on hyötyä myös työelämässä, sillä monilla aloilla tehdään nykyään yhteistyötä koodareiden kanssa vaikkapa verkkosivujen rakentamisen tai markkinointikampanjoiden yhteydessä.
Valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskellut Reetta katsoo teknologiaa myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Lukiolaisten opettamisen lisäksi Mehackit pohtiikin yhteiskunnallista kehitystä ja yrittää ennustaa, miltä tulevaisuuden maailma voisi näyttää.
”Jos palataan ajassa taaksepäin 1800-luvun Lontooseen, höyrytekniikan keksiminen mullisti silloin miljoonien ihmisten elämän”, Reetta kuvailee. ”Aika, jota nyt elämme on kiinnostavaa siksi, että teknologia kehittyy eksponentiaalisesti. Koskaan aiemmin historiassa teknologia ei ole mennyt eteenpäin näin nopeasti.”
Erityisesti tekoälyn kehityksen vauhti on yllättänyt asiantuntijat. Viime vuosina tekoäly on murtanut syvän oppimisen pähkinän, mikä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että se pystyy opettamaan itseään. Esimerkiksi se, että tekoäly voitti vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa ihmisen shakissa, on merkki huimasta edistyksestä.
Entistä kehittyneempi tekoäly synnyttää kuitenkin myös kinkkisiä kysymyksiä. Kuinka nopeasti se kehittyy? Miten se vaikuttaa? Ja mikä tärkeintä, kuka sitä hallitsee? Tällä hetkellä vain pieni osuus maapallon väestöstä ymmärtää tekoälyä ja näin ollen tekee myös sitä koskevat päätökset. Kalifornian Piilaaksossa onkin jo perustettu tekoälyn eettisyyttä pohtiva lautakunta, mutta maailmanlaajuinen valvonta puuttuu toistaiseksi täysin. Ei siis ihme, että maallikon näkökulmasta tekoäly tuntuu kiehtovalta mutta hiukan pelottavalta. Reetta Heiskanen haluaa kuitenkin purkaa siihen liittyvää mystiikkaa.
”Toki siihen liittyy riskejäkin, mutta itse en pelkää, että robotit alkaisivat ohjata itseään ja tuhoaisivat ihmiskunnan”, hän sanoo. ”Oma suhtautumiseni on muuttunut sitä mukaa, kun olen saanut enemmän tietoa ja jutellut asiantuntijoiden kanssa, jotka tutkivat tekoälyä Suomessa.”
Reetta muistuttaa, että tekoäly on mukana kaikkien jokapäiväisessä arjessa. Esimerkiksi antaessamme komentoja iPhonen Sirille kommunikoimme tekoälyn kanssa. Teknologian harppauksilla voi parhaassa tapauksessa olla myös mullistavia vaikutuksia elämään maapallolla. Siinä piilee valtava potentiaali suurten yhteiskunnallisten ongelmien, kuten nälänhädän, köyhyyden ja saastumisen ratkaisemiseen. Tulevaisuudessa voisi olla mahdollista vaikkapa printata ruokaa kriisialueilla tai tarkistaa juomaveden puhtaus kännykkään ladattavalla appilla.
”Hyvä kysymys tietysti on, miksi ongelmat eivät sitten ole vielä ratkenneet, jos keinot ovat kerran tarjolla”, Reetta toteaa. ”Mitä tässä vielä odotellaan?”
Reetta nimeää yhdeksi syyksi yhteiskunnallisen laiskuuden. Tärkeitä resursseja yksinkertaisesti tuhlataan vääriin asioihin. Esimerkiksi maailman parhaat koodarit työskentelevät pääosin kansainvälisille suuryrityksille, joille tärkeintä on omien voittojen kasvattaminen laajempien ongelmien ratkaisemisen sijaan. Teknologia kulkee käsi kädessä myös politiikan kanssa ja Reetan mielestä olisikin tärkeää, että tech-alan asiantuntijat heräisivät tiedostamaan paremmin poliittista päätöksentekoa. Kun vaikkapa presidentti Trump ilmoittaa, ettei usko ilmastonmuutokseen, se vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin. Silti Reetta on tulevaisuuden maailman suhteen optimistinen.
”Inspiroidun tulevaisuudesta ja ihmisten halusta tehdä”, hän sanoo. ”Kaikkien pitäisi vain ymmärtää oma voimansa vaikuttaa elämään ideoimalla uusi ratkaisuja ja lähtemällä toteuttamaan niitä.”
