Naisten Pankki auttaa kehitysmaiden naisia itsenäistymään tarjoamalla heille esimerkiksi tukea ja koulutusta omien yritysten perustamiseen. Kaisa Viljanen kertoo, miten raivaa arjestaan aikaa vapaaehtoistyölle ja miksi nimenomaan naisten tukeminen on ratkaisevan tärkeää.
Kaisa Viljanen toimii Helsingin Sanomissa Lauantailiitteen toimitussihteerinä, mutta päivätyönsä ohella hän löytää aikaa myös vapaaehtoistyölle. Kaisa on toiminut yli kolmen vuoden ajan Naisten Pankin valtakunnallisessa viestintäryhmässä, vuodesta 2016 sen toisena vetäjänä. Naisten Pankki tukee kehitysmaiden naisten toimeentuloa ja yrittäjyyttä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Sen varoja hallinnoi ja hankkeet kehitysmaissa toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu.
”Minulla on niin vahva sisäinen palo tehdä tätä työtä, että olen raivannut sille aikaa tarvittaessa vaikka liikunnasta tai yöunista”, Kaisa kertoo. ”Yllättävän pienessäkin ajassa voi edistää asioita – esimerkiksi bussimatkalla ehtii kommentoida somepostausta tai vastata meiliin.”
Kaisa oli ensimmäisen lapsensa kanssa äitiyslomalla, kun alkoi kaivata elämäänsä lapsen hoidon rinnalle jotain muuta sisältöä. Kun Naisten Pankille haettiin vapaaehtoisia, hän tiesi heti, että oli löytänyt oman juttunsa. Äidiksi tuleminen sai Kaisan ymmärtämään oman etuoikeutetun asemansa entistä paremmin.
”Tajusin, että minulla on nyt vastuullani pieni ihminen, ja tämä maailma on usein aika kauhea”, Kaisa kuvailee. ”Koin, että jos pystyn olemaan mukana tekemässä edes mikroskooppisen pientä muutosta, voin samalla tehdä maailmasta myös omalle lapselleni edes vähän paremman.”
Kaisa on feministi ja nimenomaan Naisten Pankin toiminta tuntuu hänestä mielekkäältä, koska naisia ei nähdä pelkkinä passiivisina avun kohteina, vaan heille pyritään välittämään taitoja ja henkisiä valmiuksia parantamaan omaa elämäänsä. Koulutuksen avulla kohdemaiden naiset tekevät muutoksen itse.
”Naiset ovat paljon vartijoina”, Kaisa toteaa. ”He synnyttävät ja hoitavat lapset. Täältä Suomesta käsin on vaikea tajuta, miten valtava työtaakka kehitysmaiden köyhillä naisilla on.”
Kaisa vieraili vähän aikaa sitten Naisten Pankin vapaaehtoisten omakustanteisella matkalla Pohjois-Ugandassa, missä hän pääsi seuraamaan paikallisten naisten arkea. Pohjois-Uganda on äärimmäisen köyhää aluetta, jonka historiassa on esimerkiksi paljon terroria ja maansisäistä pakolaisuutta. Naiset tekevät usein käytännössä koko valveillaoloajan kotitöitä; laittavat ruokaa, hakevat vettä ja hoitavat lapsia. Kotiväkivalta on suuri ongelma, jota miesten suosiossa oleva halpa, kotipolttoinen viina yllyttää.
Naisten Pankin hankkeissa naisille opetetaan käytännön tietotaitoa, jonka avulla he saavat tilaisuuksia parantaa omaa arkeaan ja elintasoaan. Naisille opetetaan muun muassa neuvottelutaitoja, säästämistä ja kirjanpitoa. Lisäksi he saavat koulutusta omista oikeuksistaan. Uusien taitojen ja toimeentulokeinojen avulla naiset voivat esimerkiksi hankkia kotieläimiä, jotka tuovat turvaa huonojen satovuosien varalle. Monet perustavat pieniä yrityksiä, kuten kauppoja tai ravintoloita ja jotkut ovat pystyneet rakennuttamaan itselleen parempia taloja.
”Eräässä kylässä joukko lukutaidottomia naisia oli palkannut itselleen opettajan”, Kaisa kertoo. ”Kun koulutamme naisia, muutos heijastuu koko perheeseen ja kotikylään. Naiset opettavat lapsilleen koulutuksen tärkeyttä.”
Nimestään huolimatta Naisten Pankki ei ole pelkästään naisten juttu, vaikka he ovatkin avun pääkohde. Naisten ja tyttöjen auttaminen on tutkitusti yksi tehokkaimpia tapoja kasvattaa yhteisön kokonaisvaltaista hyvinvointia ja poistaa köyhyyttä. Oman toimeentulon saaminen vahvistaa naisen roolia ja auttaa samalla koko hänen perhettään ja kyläyhteisöään.
Naisten Pankki on nyt toiminut 11 vuotta ja on sinä aikana kerännyt yli 13 miljoonaa euroa kehitysmaiden naisten hyväksi. Se on suuri summa, jota voi konkretisoida esimerkiksi sillä, että sen avulla 59 000 naista 15 eri maassa on saanut apua. Yksi naisista, joiden elämä on mullistunut, on 35-vuotias nepalilainen Gita Shrestha. Kun Gita alkoi viljellä kotitalonsa vieressä istukassipulia pienenä sivutulona, appivanhemmat pitivät sitä aluksi ”modernina hullutuksena”. Sitten viljely alkoi tuottaa tulosta, ja kyläyhteisön asenne muuttui. Seitsemässä vuodessa Gitasta on kasvanut menestynyt yrittäjä, joka pyörittää kymmenen muun naisen kanssa omaa matokompostiyritystä – ja elää nykyään miehensä kanssa tasa-arvoisessa asemassa.
Lue lisää siitä, miten voit tukea Naisten Pankin toimintaa täältä.
