Australialainen The Ladies Network -taidekollektiivi nostaa esiin luovan alan naisia.
Kun The Ladies Network -taidekollektiivi perustettiin, avajaisnäyttelyyn saapui niin paljon katsojia, että poliisi joutui hajottamaan tapahtuman. Sittemmin The Ladies Network on laajentunut inspiroivaksi verkkomediaksi ja tapahtumanjärjestäjäksi, joka haluaa tuoda enemmän naisia taiteen kentälle. Verkkosivuilta voi bongata esimerkiksi kiinnostavimpien nuorten australialaisten taiteilijoiden ja artistien haastatteluja, luovan työn uravinkkejä sekä teosarvosteluja. Puhuimme päätoimittaja Arabella Petersonin kanssa siitä, miksi naiset ovat edelleen niin aliedustettuja taidemaailmassa ja miksi ei-binäärisille luovan alan ammattilaisille on tärkeä antaa näkyvyyttä. Ei-binäärinen tai muunsukupuolinen on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei ole osa kaksijakoista sukupuolijärjestelmää.
Miten idea The Ladies Networkin perustamiseen syntyi?
Kaikki alkoi siitä, kun ystäväni Lara Vrkic kuratoi muutaman taiteilijan yhteisnäyttelyn Sydneyn Surry Hillsissä. Näyttelyn nimi oli The Ladies ja avajaisiin saapui 700 henkeä, vaikka tilaan olisi mahtunut ainoastaan 200. Gallerian edessä oli jonoa jo ennen kuin ovet olivat auenneet ja loppujen lopuksi poliisi joutui hajottamaan tapahtuman, kun joukko kasvoi liian isoksi ja levisi kadulle. Se oli villiä!
Avajaisillan energia oli todella inspiroivaa ja osoitti, että ihmiset ovat innokkaita tukemaan naispuolisia sekä ei-binäärisiä taiteilijoita. Ryhmämme näki potentiaalia johonkin suurempaan ja niin syntyi The Ladies Network. Työskentelimme siihen aikaan kukin eri aloilla ja olimme kaikki tahoillamme pettyneitä siihen, että naiset olivat omilla aloillamme aliedustettuja. Missiomme oli nostaa esille lahjakkaita naispuolisia ja ei-binäärisiä tekijöitä taidemaailmassa ja luoda Sydneyn luovasta kentästä positiivisempi ja sallivampi. The Ladies Network on kehittynyt alkuajoista valtavasti. Järjestämme edelleen näyttelyitä, mutta meillä on myös oma sivu ja verkkokauppa.
Millainen tiiminne on?
Meitä on neljä: pr- ja musiikkivastaava Jessica Mincher, talousvastaava Emmeline Peterson, kuraattori ja brändi- ja yhteistyövastaava Lara Vrkic sekä minä, päätoimittaja. Käytännössä siis neljä ystävää pitämässä hauskaa keskenään ja oppimassa uutta.
Mitä teitte aiemmin?
Olimme kaikki tosi erilaisissa hommissa, kun perustimme The Ladies Networkin. Emmeline työskenteli ennen radiossa ja nykyään vastuullisen muodin alalla Well Made Clothes -nimiselle brändille; Jessica on työskennellyt pr- ja media-alalla ja on NOIRE-nimisen bändin keulahahmo; Lara oli perustamisen aikoihin juuri synnyttänyt pojan ja työskentelee nykyään markkinoinnin ja sosiaalisen median tehtävissä. Minä opiskelin viimeistä vuotta media-alalla, kun The Ladies Network alkoi ja nykyään työskentelen The Physical Disability Council -järjestölle ja teen lisäksi freelancerina markkinointia ja kirjoittamista. The Ladies Network perustuu vapaaehtoistyölle ja teemme sitä oikeiden ammattiemme lisäksi, joten elämämme on nykyään paljon kiireisempää kuin ennen!
Miksi teistä on tärkeää nostaa esille nimenomaan naispuolisia sekä ei-binäärisiä taiteilijoita ja luovan alan ammattilaisia?
Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö nämä ihmisryhmät olisi huomattavan aliedustettuja luovalla alalla – miksi emme siis osoittaisi valokeilaa heihin? The Ladies Network alkoi hauskana ystävien välisenä projektina, eikä meillä ollut mitään suuria suunnitelmia mullistaa alaa tai ajaa poliittisia päämääriä. Nykyisessä yhteiskunnallisen keskustelun ilmapiirissä meidän täytyy kuitenkin tiedostaa, että toimintaamme kohdistuu tiettyjä odotuksia ja meidän täytyy kantaa vastuumme siitä. Olemme kiitollisia, että meillä on mahdollisuus saada The Ladies Networkin kautta äänemme kuuluville ja haluamme käyttää sen positiiviseen muutokseen.
Ei tarvitse mennä kauas taaksepäin ajassa, kun patriarkaalisessa taidemaailmassa ei kirjaimellisesti ollut ainoatakaan merkittävänä pidettyä naistaiteilijaa. Nykyään sellaiset taiteilijat kuin vaikkapa Tracey Emin, Georgia O’Keeffe, Frida Kahlo, Cindy Sherman ja Louise Bourgeois on jo opittu näkemään vaikutusvaltaisina ja uraauurtavina, mutta on huomionarvoista, että suurin osa menestyneistä naistaiteilijoista on edelleen valkoisia, suhteellisen keskiluokkaisia, perusterveitä cis-naisia. (toim. huom. Cis-sukupuolinen henkilö kokee sukupuoli-identiteettinsä vastaavan syntymässä määriteltyä sukupuolta). Patriarkaalisuus ja kapitalismi taidemaailmassa vaikuttavat erityisen rankasti LGBTQI-ryhmään* kuuluviin naisiin sekä vammaisiin, rodullistettuihin, köyhiin tai vaikkapa alkuperäiskansoja edustaviin naisiin.
Naispuolisten taiteilijoiden teosten hinta on usein murto-osa miespuolisten tekemän taiteen hinnoista. Tämä viittaa siihen, että naispuolisia taiteilijoita ei vieläkään oteta vakavasti tai koeta yhtä arvokkaaksi investoinniksi, kenties tiedostamattomien ennakkoluulojen vaikutuksesta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että Australiassa 74% kuvataiteilijoiksi valmistuvista on naisia, mutta kaupallisten gallerioiden näyttelyistä noin 40% on naistaiteilijoiden ja museonäyttelyistä vain 34%. Se on naurettavaa!
Miten vastaatte väitteeseen, että miesten sulkeminen pois sivultanne on seksististä?
Suurin osa näistä kommenteista tulee miehiltä, jotka ovat tyytymättömiä siihen, etteivät he voi saada teoksiaan näytteille sivullemme tai näyttelyihimme. Luulen, että jotkut miehet eivät pidä siitä, kun he joutuvat passiiviseen ja tukea antavaan rooliin aktiivisen ja dominoivan sijaan. Taidemaailmassa luojan rooli on perinteisesti varattu miehille ja muusan rooli naisille. Sellaiset kommentit eivät kuitenkaan hetkauta meitä, sillä koemme, että meillä on oikeus tukea naisia ja ei-binäärisiä henkilöitä. Suurin osa palautteesta on ollut kannustavaa.
Olet päätoimittanut The Ladies Networkia nyt kahden vuoden ajan. Mitä olet oppinut matkan varrella?
The Ladies Network on ollut opettavaisin ja mullistavin kokemukseni tähänastisessa elämässäni. Kun aloitimme, olin aika nuori ja naiivi ja luulin, että tiesin kaiken tarvittavan maailmasta. Olen kuitenkin oppinut, että omat mielipiteet voivat olla hyvinkin vaihtuvia, eikä siinä ole mitään hävettävää. Olen sanonut ja kirjoittanut asioita, joita en enää itse allekirjoita. On siis tärkeää suhtautua ymmärtäväisesti kanssaihmisiin ja suoda kaikille tilaa kasvaa. On vahingollista luoda mahdottoman korkeita moraalisia vaatimuksia muille naisille. Yhteiskunnallinen muutos voi syntyä omistautuneen aktivismin, mutta myös kevyempien vaikutuskanavien kautta – näiden kahden ei tarvitse sulkea toisiaan pois.
Ennen kaikkea olen oppinut, että mitä tahansa teetkin elämässä, kaikki eivät tule pitämään sinusta. Kaikki eivät tule taputtamaan olalle ja kehumaan hyvin tehdystä työstä. Kiinnitämme ihmisinä luonnostaan enemmän huomiota kritiikkiin, joten on hyvä opetella kuuntelemaan positiivisia kommentteja ja antaa niiden vaikuttaa omaan ajatusmaailmaan yhtä paljon.
Olen huomannut, että on tärkeää osata myöntää virheensä mutta samaan aikaan pitää kiinni periaatteistaan. Ennen kuin kommentoin jotain esimerkiksi verkossa, yritän aina kysyä itseltäni kolme kysymystä. Onko kommenttini oikeasti rakentava, vai yritänkö vain vaikuttaa fiksulta? Teenkö itse mitään kyseessä olevan asian edistämiseksi omassa elämässäni, sosiaalisen median ulkopuolella? Ansaitseeko kommentin saaja todella kritiikkiä tai hyötyykö kukaan kommentistani?
Ja lopuksi – jos ihailet jotakuta, kerro se heille ääneen! Positiivisella palautteella on suuri vaikutus.
* pst. LGBTQI = Lesbian, Gay, Bisexual, Transgender, Queer, Questioning and Intersex
