Keramiikkatuotesarja Raaka Rån perustaja Leena Kouhia teki Sugarille tuoksukynttiläkuppeja, jotka saavat uuden elämän mukeina.
“Raaka Rå -tuotesarja syntyi vahingossa: menin savipajalle harrastamaan, mutta kun julkaisin Facebookissa kuvia ensimmäisistä itse tekemistäni astioista, ihmiset halusivatkin ostaa niitä. Vajaan vuoden kuluttua astiani olivat jo esillä Habitaren messuilla uutta muotoilua esittelevällä osastolla. Satuin aloittamaan saven kanssa työskentelyn oikeaan aikaan, sillä keramiikka alkoi juuri silloin olla nousussa. Nyt meillä on kotona koko ajan pula astioista, sillä en ehdi tehdä niitä itselleni lainkaan.
Savi on hyvin hoitava materiaali. Tulin alun perin savipajalle terapoimaan itseäni. Olen ehtinyt toimia monissa visuaalisen alan tehtävissä elämäni aikana ja olin silloin tilanteessa, jossa olin juuri valmistunut maisteriksi yliopistolta, enkä ollut onnistunut vuoteen saamaan töitä yrityksistäni huolimatta. Nyt ajattelen, että ehkä olen tarvinnut kaikki nämä mutkat elämässäni päätyäkseni tälle alalle. Keramiikkaa tehdessäni pystyn hyödyntämään kaikkia aikaisemmin oppimiani taitoja.
Keramiikkaan liitetään edelleen helposti sellainen vanhahtava ja liian koristeellinen estetiikka, mutta minulle on tärkeää tuoda se tähän päivään ja yhdistellä modernia sekä primitiivistä. Käsien upottaminen saveen on ihanaa. Jokainen neliösenttimetri tekemistäni astioista on kulkenut sormieni kautta ja se tekee niistä herkkiä ja henkilökohtaisia. Haluan välittää astioillani inhimillisen kosketuksen, jotain sellaista, joka puuttuu teollisuuden tuotteista.
Käyttämässäni tekniikassa saviastian tekeminen alkaa mallinteesta, josta valetaan kipsinen muotti. Mallinne naputellaan nopeasti jähmettyneestä kipsistä irti, ja varsinaisen muotin kuivumiseen menee muutamia päiviä. Tämän jälkeen muotin avulla aletaan tehdä astioita. Muovailemisen jälkeen saviastia kuivuu pari päivää ja menee sitten raakapolttoon, joka kestää puolitoista vuorokautta. Sitten astia lasitetaan ja laitetaan jälleen uuniin puoleksitoista vuorokaudeksi. Sugarille tekemäni kupit on tehty vaaleasta käsinrakennussavesta, jonka väri tulee lasitteesta. Vaaleanpunaisissa kupeissa käytetty lasite on niin kutsuttua sivellinlasitetta, mikä merkitsee sitä, että olen käynyt jokaisen kupin kolme kertaa käsin siveltimellä läpi. Valkoiset astiat on lasitettu dippaamalla. Jos polttoja ei lasketa mukaan, ehdin saada yhden työpäivän aikana noin kymmenen astiaa valmiiksi.
Keramiikkaa tehdessä pitää olla nopea mutta huolellinen. Materiaalin hukkaprosentti on minulla äärettömän pieni. Polttamatonta savea pystyy kierrättämään käytännössä loputtomasti. Jos astia hajoaa kuivumisvaiheessa, sen voi murskata, sekoittaa veteen ja käyttää massan uudelleen. Epäonnistuneet astiat voi lasittaa uudelleen, ja joskus niistä tulee todella hienon ja mielenkiintoisen näköisiä.
Saven kanssa työskenteleminen on hakemista, testaamista ja kokeilemista. Uunista tulee aina yllätyksiä ja välillä vaikkapa saven sävy ja jonkin lasitteen väri eivät toimikaan keskenään lainkaan niin kuin oli etukäteen suunnitellut. Keramiikassa vaaditaan taitoa, mutta mukana on myös paljon onnea ja sattumaa.”
Teksti & kuvat: Oona Pohjolainen
