Kaikki ei todellakaan ollut ennen paremmin, mutta jotkut asiat olivat. Kuten Céline (RIP) ja sunnuntait.
Ensimmäinen kohta tuskin kaipaa avaamista, mutta puhutaanpa hetki sunnuntaista. Joskus, ennen jatkuvan kasvun ja tehokkuuden maksimoinnin aikaa, sunnuntai oli lepopäivä.
Juutalais-kristillisessä uskonnossa lepopäivän pyhittäminen on yksi kymmenestä käskystä ja tämän ansiosta meillä on nykyään viikonloppuja, jolloin suuri osa meistä ei mene töihin. 1900-luvun alussa yhdysvaltalaisissa työväenliikkeissä inspiroiduttiin juutalaisten lauantaina viettämästä sapattipäivästä ja alettiin vaatia kaikille viikottaista vapaapäivää. Aika pian niitä saatiin kaksi.
Uskonnosta riippuen sapattia on vietetty ja vietetään monin eri tavoin ja säännöin. Juutalaiset viettävät sitä lauantaina, kristityt sunnuntaina. Osassa muslimimaita perjantai on vapaapäivä. Yhteistä kaikille vaikuttaisi olevan se, että yksi päivä viikosta ei tehdä töitä, eikä osteta mitään. Sen sijaan kehitetään omaa henkistä puolta vaikkapa rukoilemalla ja käymällä kirkossa.
En itse kuulu kirkkoon, mutta olen pannut merkille, että uskonnot tarjoavat ihmisille paljon fiksuja asioita. Rukoilemisessa on esimerkiksi samaa kuin meditoimisessa ja erilaisissa trendikkäissä kiitollisuusharjoituksissa. Kaikki ovat rutiineja, joissa pyritään hiljentymään, olemaan läsnä hetkessä ja pysähdytään arvostamaan sitä, mitä meillä on. Elämää.
Sekin, että ihminen tarvitsee breikkiä kuluttamisesta ja työstä, tiedettiin jo ennen Jeesuksen aikaa.
Ajatus yhdestä älä-osta-mitään päivästä viikossa kuulostaa kovin ajankohtaiselta nyt ilmastokriisin keskellä. Maapallokin tarvitsee breikkiä kuluttamisesta. Monelle sapattia harjoittavalle uskovaiselle päivä merkitseekin protestia kulutusyhteiskuntaa vastaan. Se tarjoaa mahdollisuuden hidastaa tahtia edes yhden päivän ajaksi.
*****
Tänä syksynä olen viettänyt omaa DIY-sapattiani sunnuntaisin. Inspiroiduin ihmiskokeeseen newyorkilaisen muotisuunnittelija Batsheva Hayn haastattelusta. (Jos Hay ei ole tuttu, suosittelen googlaamaan! Hän suunnittelee upeita printtimekkoja, jollaisia ehkä käytit päiväkodin joulujuhlissa 90-luvulla).
Hay on naimisissa ortodoksijuutalaisen miehen kanssa ja he viettävät sapattia tiukin säännöin joka lauantai.
“En käytä puhelintani, en metroa, en osta mitään, en sytytä valoja. Olemme aika hardcore”, Hay kertoo Tablet-sivuston haastattelussa.
Lauantaiaamuna Hay ja hänen perheensä heräävät myöhään ja menevät hengailemaan samalla kadulla asuvien sukulaistensa luokse. Elektroniikkaa ei käytetä, eikä valoja sytytetä pimeän tullen.
Kuulostaapa mukavalta, ajattelin, ja päätin kokeilla. Joka sunnuntai olisin ostamatta mitään ja olisin mahdollisimman tehoton.
Oma sapattipäiväni ei ole yhtään niin hardcore kuin Hayn, mutta maailmassa, jossa on mahdollista kuluttaa ja olla tavoitettavissa 24/7, tuntuu se silti vähän radikaalilta.
Sapattina en tee töitä, enkä suunnittele tulevia töitä. En osta mitään, paitsi ruokaa. En vietä aikaa kaupoissa tai nettikaupoissa. Kirjaudun ulos Instagramista, mikä viimeistelee sen, että olen turvassa kaikelta ostettavalta. Pysyn kaukana älypuhelimestani ja varmistan, että edes yhtenä päivänä viikossa teen asioita vain ja ainoastaan itseäni varten, eikä kenenkään tarvitse tietää niistä.
Sanoinko jo, ettei minua enää ahdista sunnuntaisin?
