Parasta juuri nyt

Minimalismi on
trendikästä,
koska emme enää
halua olla
kuluttajia

Minimalismilla on momentti. 

Löytyy lukemattomia aihetta käsitteleviä blogeja, Instagram-tilejä, podcasteja sekä suosittu Netflix-dokumentti, Minimalism: A Documentary About the Important Things.

Pinterest-haun perusteella sitä voisi luulla, että minimalismi on joku askeettinen kultti, joka pakottaa seuraajiaan heittämään tavaransa roskiin ja sisustamaan kotinsa mustavalkoiseen tyyliin. Mutta se on jotain paljon syvällisempää. (Olen perehtynyt minimalismiin ja oma kotini on vielä täynnä koriste-esineitä ja viimeisin ostokseni oli sateenkaarenvärinen vintage-hame.)

Minimalismi on yksinkertaisuutta korostava elämäntapa, jossa kannustetaan keskittymään niihin asiohin, jotka tuovat merkitystä omaan elämään. Karsimalla  turhia velvollisuuksia ja tavaroita (eli rahareikiä), meillä on aikaa omistautua näille merkityksellisille asioille. 

Tämä kiinnostaa, sanoo kulutusyhteiskuntaan kyllästynyt keskiluokka. Olemme havahtuneet siihen, että materianhimomme tuhoaa maapalloa ja työ, jota teemme, jotta voisimme haalia materiaa, tuhoaa meidät (hello uupumus!). Pitää olla joku muu tapa elää.

Tällaisessa umpikujassa minä itse löysin minimalismin. Olin tuhlannut rahojani liian kalliisiin tavaroihin, ahdistunut sen seurauksena rahatilanteestani ja lievittänyt ahdistusta shoppailemalla.

Minimalistiset ajatukset olivat balsamia velkaantuneelle sielulleni. Ne tarjosivat vapautta kulutusyhteiskunnan aiheuttamista murheista – rahahuolista ja riittämättömyyden tunteesta – ja ehdottivat uutta näkökulmaa.

Minulla on jo kaikki, mitä tarvitsen ollakseni onnellinen. Tuntuu vieläkin hyvältä sanoa noin.

Mitä jos pärjäisin vähemmällä? Mitä jos en tarvitsisi mitään uutta? Radikaaleja ajatuksia yhteiskunnassa, joka pyörii sen varassa, että yritämme ostaa itsemme onnellisiksi.

Kun on tyytyväinen, ei osta turhia asioita. Kun ei osta turhia asioita, säästää rahaa ja aikaa, kun turhia asioita ei tarvitse järjestellä kaappeihin ja jossain vaiheessa konmarittaa. Win-win tilanne minulle ja planeetalle!

Kuka häviää? Nykyinen kestämätön, jatkuvaa kasvua tavoitteleva talousjärjestelmä. Mutta sen onkin jo aika hävitä. En enää suostu siihen, että minua kutsutaan kuluttajaksi. Minä olen ihminen. Ja minulla on niin paljon enemmän annettavaa maailmalle kuin rahani.