“Kaikkien on hyvä pysähtyä ainakin kerran elämässään pohtimaan perusoletuksia rakkaudesta. – – On eri asia valita monogamia tietoisesti kuin olla koskaan edes miettimättä, onko itsestäänselvyytenä tarjottu malli itselle sopiva.”
Näin kirjoittaa toimittaja Mirja Hämäläinen teoksessaan Avoimet suhteet (Kosmos 2020) ja johdattaa lukijan mielenkiintoiselle tutkimusretkelle ei-monogamisten suhteiden maailmaan. Hämäläinen avaa kirjassaan, miten länsimaisessa yhteiskunnassa vallitsevat parisuhteen normit kietoutuvat saumattomasti yhteen esimerkiksi kapitalistisen kulutusjärjestelmän kanssa, sekä esittelee käytännönläheisesti erilaisia avointen suhteiden malleja. Sopisiko sinulle esimerkiksi polyamorinen suhde, avoimehko suhde tai kenties swinger-suhde?
On mahdotonta sanoa tarkkaan, kuinka moni suomalainen elää avoimessa suhteessa, mutta asenteet ei-monogamisia suhteita kohtaan ovat viime vuosikymmenen aikana selkeästi vapautuneet niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisestikin. Asenteiden muutoksesta kertoo esimerkiksi Netflix-sarja You Me Her (2016), jossa tavallinen, keskiluokkainen pariskunta ottaa parisuhteeseensa mukaan kolmannen osapuolen.
Yhteiskunnassamme vallitsee mielenkiintoinen ristiriita: toisaalta arvostamme pitkiä suhteita ja niiden tuomaa turvaa ja pysyvyyttä. Samaan aikaan kuitenkin tavoittelemme myös jännitystä, nautintoa ja uutuuden tuomaa viehätystä. Vaikka pitkä parisuhde harvoin pystyy tarjoamaan näitä kaikkia, romanttista, monogamista rakkautta arvostetaan niin korkealle, että se on ottanut mielikuvissamme lähes uskonnon kaltaisen paikan, väittää Mirja Hämäläinen. Erityisen selvästi tämän voi havaita popkulttuurissa. Jos tosirakkautta ei tarinan päätteeksi löydy, loppu ei ole onnellinen. Carrienkin piti lopulta saada Mr. Big.
”On tylsää, jos muuten hyvät suhteet loppuvat vain siksi, että pitkän suhteen aikana kokee lämpimiä tunteita myös jotain muuta ihmistä kohtaan”, toteaa kirjailija ja toimittaja Riikka Suominen Helsingin Sanomien haastattelussa.
Suomisen romaani Suhteellisen vapaata (Otava 2020) voisi lähteä liikkeelle ajatusleikistä: mitä tapahtui Pretty Woman -elokuvassa sen jälkeen, kun limusiini oli pysähtynyt paloportaiden alle? Millaiset päähenkilöiden seuraavat 40 vuotta yhdessä olivat? Suomisen viihteellinen romaani kyseenalaistaa romanttisten komedioiden sementoiman kuvan rakkaudesta ja pohtii, miksi rakkauden mittari on yksiavioisuus, vaikka joka kolmas pettää ja joka toinen liitto päättyy eroon.
Kiinnostavan näkökulman avoimiin suhteisiin tarjoaa myös Riina Tanskasen Tympeät tytöt -Instagramtili. Piirroskuvituksia ja tekstiä yhdistelevä tili on Tanskasen projekti, jossa hän käsittelee muun muassa seksismiä, suorituskeskeistä yhteiskuntaa, miellyttämistä ja ylipäätään sitä, mitä tyttönä tai naisena eläminen tarkoittaa vuonna 2020.
Eräässä kuvatekstissään Tanskanen pohtii, miksi keskusteltaessa suhteiden avoimuudesta fokus on jäänyt siihen, kenen kanssa saa harrastaa seksiä, vaikka useimmiten parisuhteissa on paljon muitakin tasoja. “Otamme yhteiskunnan tarjoileman ihanteen vastaan itsestäänselvyytenä, vaikka voisimme järjestää rakkausasiamme ihan miten tahansa. Joten: hengittäkää ja antakaa rakkaudelle lisää tilaa hengittää!” hän kirjoittaa.
Mistä kiinnostuksesi avoimien suhteiden tutkimiseen lähti, Mirja Hämäläinen?
Olen oikeastaan aina ollut kiinnostunut ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta, mutta en ehkä ole arvostanut sitä itse teemaa tarpeeksi, että olisin uskaltanut keskittyä siihen kunnolla. Nykyään näen paremmin ihmissuhteiden normien ja mallien yhteydet muuhun yhteiskunnalliseen kehitykseen ja toki myös niiden merkityksen jokaisen omalle onnellisuudelle.
Kun aloitin kirjoitusprojektini, suomeksi ei oltu kirjoitettu yhtään kirjaa aiheesta. Se tuntui tosi hassulta, koska monogamianormi on kuitenkin yksi eniten ihmissuhteisiin ja ainakin parisuhteisiin vaikuttavista asioista. Mielestäni sen tuoman vapauden ja jossain määrin rehellisyyden rajoittaminen ovat sellaisia asioita, että niitä pitäisi kyseenalaistaa tai ainakin tutkiskella enemmän. Avoimista suhteista voi ammentaa paljon siihen ja siksi teema oli mielestäni kiinnostava.
Kuinka valmiita suomalaiset tänä päivänä ovat avoimen suhteen idealle?
Riippuu aika paljon siitä, millaisesta avoimesta suhteesta puhutaan. Jos jollain on sopimus kumppaninsa kanssa, että seksiä saa harrastaa muidenkin kanssa, suurin osa suomalaisista varmaan laskee tämän kuuluvan yksityisyyden piiriin. Mutta rakkaussuhteet moneen koetaan varmaan edelleen aika vieraaksi ajatukseksi.
Toinen vaikuttava asia on myös se, millaisia vaatimuksia avoimissa suhteissa olevat ihmiset esittävät muulle yhteiskunnalle. Uskoisin, että suomalaiset ovat tosiaan keskimäärin aika käytännöllisiä ja yksityisiä, joten ihmisten keskinäisiä suhteita ei varsinaisesti moralisoida mitenkään ylettömästi. Mutta aika nopeasti joku kutsuu sitä tuputukseksi, jos teema on esillä vähänkään enempää. Olisi kiinnostava tietää, millaista keskustelua heräisi, jos avoimissa suhteissa olevat ihmiset vaatisivat tosissaan esimerkiksi muutoksia avioliittolainsäädäntöön.
Millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia avointen suhteiden lisääntymisellä voisi olla?
Jos ajatellaan, että avointen suhteiden lisääntyminen tarkoittaa ennen kaikkea moninaisuuden lisääntymistä suhdemalleissa, voisi olla, että ihmisillä olisi mahdollisuus muodostaa joustavammin omiin arvoihinsa ja elämäntilanteisiinsa sopia suhteita. Suhteet olisivat ehkä verkottuneempia kuin nykyiset. Jotkut parit pysyisivät yhdessä sellaisessa tilanteessa, jossa suurin osa nykyään eroaisi ja joku voisi tapailla avoimesti naimisissa olevaa ihmistä, kun omassa elämässä ei olisi ihmissuhteille paljon aikaa. Uskon, että se tekisi yhteiskunnastamme resilientimmän. Voi toki olla, että heille, jotka haluavat parisuhteen, jonka ympärille muodostuu ydinperhe, tilanne voi olla muuttua haastavammaksi ja se olisi tietysti ikävää.
Millaisia juttuja avoimessa suhteessa joutuu navigoimaan kun vertaa monogamiseen suhteeseen, vai ovatko perus“ongelmat” samantyylisiä?
Monet ongelmat tosiaan ovat ihan samanlaisia, kuten miten saada tarpeet ja toiveet kohtaamaan tai miten käsitellä ihmisten jatkuvaa muuttumista suhteessa. Muutama iso juttu on toki: ajan ja resurssien jakaminen eri suhteisiin reilusti ja kaikkia tyydyttävästi sekä se, että suhteet voivat olla hyvin erilaisissa vaiheissa ja niissä tarvitaan eri asioita. Toki myös mustasukkaisuus kuuluu avoimiin suhteisiin, mutta ei monogamiakaan siltä suojaa. Avoimissa suhteissa olevat ihmiset myös usein panostavat paljon ihmissuhdetaitojensa kehittämiseen, kuten rakentavaan ja rehelliseen keskusteluun.
Toteat kirjassasi, että monisuhteisuus rikkoo myös kulutusnormeja; ei-monogaminen suhde ei solahda yhtä helposti kapitalistiseen järjestelmään kuin monogaminen suhde. Kerro tästä vähän lisää.
Ajattelen, että vallalla oleva parisuhdemalli on kehittynyt ratkomaan jotain ongelmaa tai ongelmia yhteiskunnassa. Erityisesti miehen ja naisen välinen parisuhde ja sen ympärille muodostuva ydinperhe on huolehtinut siitä, naisten ilmaisella työllä on hoidettu kotia ja hoivattu, kun miehet ovat panostaneet palkkatöihin. Avoimissa suhteissa tämä malli ei ole itsestään selvä. Sitten on toki myös kaikki kulutus, joka liittyy parisuhteeseen tai on suunnattu ydinperheille. Kapitalismi on kuitenkin myös aika kova sopeutumaan! Avoimilla suhteilla on muutospotentiaalia, mutta ne voivat helposti myös sulahtaa osaksi nykyistä rakennetta. Moniskunnille voi myydä sitten vain leveämpiä sänkyjä kuin pariskunnille.
Onko avoimissa suhteissa jotain, mitä voimme oppia mustasukkaisuuden käsittelemisestä missä tahansa ihmissuhteessa?
Paljonkin! Ensimmäisenä neuvona monet avoimien suhteiden asiantuntijat antavat tunteen pilkkomisen osiin. Onko kyse esimerkiksi kateudesta vai omasta epävarmuudesta? Mielestäni tärkeää olisi myös se, että mustasukkaisuudelle ei annettaisi sitä valtavaa merkitystä, mikä sillä nyt on. Tällä hetkellä mustasukkaisuus on harmittavan ymmärretty tekosyy todella kamalalle käytökselle.
Miksi avoimet suhteet kiinnostavat juuri nyt?
Toimittaja-kirjailija Riikka Suominen taisi jossain viitata siihen, että usein ajatukset kiertävät yhteiskunnissa sykleissä. Viime vuosikymmenet ovat olleet tietyllä tavalla konservatiivisia, nyt ehkä ollaan taas kiinnostuneita samoista asioista kuin 60-70-lukujen vaihteiden tienoilla, eri painotuksilla toki. Näitä ovat myös vapaa rakkaus ja avoimet suhteet. Varmasti myös suuret kehityskulut, kuten digitalisaatio ja kaupungistuminen vaikuttavat asiaan. Sosiaalisessa mediassa pääsee esille kaikenlainen moninaisuus, ihmisiä voi tavata uudella tavalla ja arvot vapautuvat.
Ovatko avoimet suhteet tulevaisuus?
Uskon kyllä, että useampi on ainakin jossain vaiheessa elämäänsä tulevaisuudessa jonkin mallisessa avoimessa suhteessa, kun aiheesta puhutaan enemmän. Mutta mihinkään mullistukseen en usko, ehkä enemmän evoluutioon kuin vallankumoukseen. Lopulta mielestäni on ainakin yhtä kiinnostavaa pohtia sitä, mikä monogamiassa muuttuu. Joskus se on viitannut nimenomaan yhteen elämän mittaiseen liittoon, nykyään monogamiana pidetään sitä, että on peräkkäisiä suhteita yksi kumppani kerrallaan. Ehkä me voimme jatkossa käsitellä paremmin esimerkiksi halua muita kohtaan myös suljetuissa suhteissa.
