Puhuimme Vuoden nuori suunnittelija 2020 -palkinnon voittajan Ervin Latimerin kanssa binäärisen sukupuolijaottelun haastavasta voittokokoelmasta, ballroom-kulttuurin tuomasta inspiraatiosta sekä siitä, miten vaatteen tarina tekee siitä vastuullisemman.
Ensinnäkin – suuret onnittelut Vuoden Nuori Suunnittelija 2020 -palkinnosta! Mitä tämä tunnustus sinulle merkitsee?
Kiitos onnitteluista! Tunnustus merkitsee paljon, sillä Vuoden Nuori Suunnittelija -palkinto on Suomen vanhin vaatetusalan palkinto. Lähestyin tämän vuoden tehtävänantoa ajankohtaisella ja keskustelua herättävällä näkökulmalla, joten oli ilo huomata, että tuomaristo koki tämän avauksen voiton arvoiseksi.
Voittokokoelmasi ei noudata perinteistä jähmeää jakoa kahteen eri sukupuoleen, vaan asujen on tarkoitus olla sellaisia, että jokainen voi muokata niistä itselleen sopivan – omasta sukupuolen kokemuksesta riippumatta. Miksi tämä oli sinulle henkilökohtaisesti tärkeää?
Näen vaatteen osatekijänä sukupuoli-identiteetin performanssissa. Pyrin suunnittelijan työssäni rimpuilemaan irti ajatuksesta, jossa tietynlaiset vaatekappaleet yhdistetään tiettyyn sukupuolen kokemukseen. Suhteeni tähän aiheeseen on kaksijakoinen: toisaalta haluan laajentaa käsitystä siitä, mitä vaatekappaleita perinteiseen kaksijakoiseen maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen yhdistetään, ja toisaalta koen, että minulla on cis-sukupuolisena suunnittelijana vastuu muovata ymmärrystämme vaatteen suhteesta sukupuoleen, tehden sukupuolen kokemuksen ilmaisusta helpompaa henkilöille, jotka jäävät binäärisen sukupuolijaottelun ulkopuolelle.
Luuletko, että sukupuolineutraalius on se suunta, johon muotimaailma on yleisesti ottaen menossa?
Tämä on erinomainen kysymys ja vastaus ei ole lyhyt. Ensinnäkin, tässä aiheessa meneeusein puurot ja vellit sekaisin. Sukupuolineutraalius on tärkeää esimerkiksi kielessä ja termistössä, jotta emme vahvista ajatusta siitä, että mieheys ja maskuliinisuus on parempaa kuin naiseus tai feminiinisyys. Kun taas puhutaan sukupuolineutraaliudesta muodin
kontekstissa, syntyy usein negatiivisia, lähes totalitaarisia mielikuvia, joissa kaikki sukupuolet on hävitettävä, neutralisoitava. Tästä ei kuitenkaan ole omasa työssäni kyse ja esimerkiksi Vuoden nuori suunnittelija -mallistossani puhun sukupuolineutraaliuden vastakohdasta, sen kirjosta.
Se, että tunnistamme sukupuolen kirjon olevan laaja ja että muoti on hyvä tehokeino tämän laajuuden ilmaisuun, ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin, kun avaamme oven useammalle eri tavalle identifioitua, tulee meistä kaikista astetta uniikimpia. Sehän on vain arvokas ja hyvä asia. Jostain syystä sukupuolen kirjosta puhuttaessa menee keskustelu usein siihen, että enää ei muka saa olla ”vain” mies tai nainen. Se on harmillista, sillä viesti on nimenomaan se, että kukin saa olla juuri sellainen kuin haluaa.
Toivon, että ymmärrys tästä aiheesta kasvaa, ja että alamme liikkuu suuntaan, jossa meidän ei tarvitsisi alleviivata, että tämä on miesten ja tämä on naisten muotia. Muutos on varmasti kivuliaan hidasta, sillä alamme pyöriä pyörittää kapitalismi ja niin kauan kuin käsitys sukupuolen moninaisuudesta ei tuo enemmän rahaa kuin perinteinen käsitys sukupuolen binäärisyydestä, ovat mahdollisuudet laaja-alaiseen muutokseen rajalliset. Teen kuitenkin omalta osaltani töitä tämän muutoksen eteen ja luotan, että kaltaisteni toimijoiden ja yritysten työ tuottaa jossain vaiheessa tulosta.
Olet todennut, että vaatteen käyttöikä pitenee, kun sillä on tarina ja historia, jolloin vaate on myös vastuullisempi. Voisitko avata tätä ajatusta lisää?
Vastuullisuus on onneksi tekijä, joka on tutkitusti muodin kuluttajien päätöksenteossa keskeisessä asemassa. Mikä vaatteesta tekee kestävän, on kuitenkin edelleen melko abstrakti asia: usein puhutaan vain vastuullisista ja ekologisista materiaaleista, mutta kestävä vaate on paljon muutakin.
On käytännössä yhtä saastuttavaa, jos ostat kierrätysmateriaaleista tehdyn pikamuotivaatteen, joka kestää ja on trendikäs vain yhden sesongin (tai vähemmän). Vastuullisen tuotteen design on hyvää ja tarkoituksenmukaista – tämä ei välttämättä tarkoita minimalistista tai ajatonta – ja sen materiaalit, kierrätettyjä tai ei, kestävät vuodesta toiseen.
Olen suunnittelijana tarinankertoja ja koen, että aikana, jolloin kukaan meistä ei yleensä oikeasti tarvitsee uusia vaatteita, täytyy vaatteella olla tarina, syy olemassaololle. Tarina ja kattava tausta-ajatus tuo vaatteelle merkitystä taaten osaltaan sen, että siitä pidetään huolta ja että se säilytetään seuraaville sukupolville tai myydään käytettynä eteenpäin.
Suunnittelijan työn lisäksi olet myös toimituspäällikkönä Ruskeat Tytöt -mediassa, joka nostaa esiin rodullistettujen ihmisten ääniä Suomessa. Koetko, että nimenomaan muodin kenttä on alue, jolla on mahdollista muokata mielipiteitä ja ravistella vanhoja valta-asetelmia?
Se, missä muutos tapahtuu on periaatteessa yhdentekevää, kunhan sitä vain tapahtuu. Erityisesti mainokset ja markkinointi ovat asioita, joille altistumme lähes väkisin, mikäli poistumme kotoa. Monesti nämä mainokset mainostavat vaatteita ja niihin kampanjoihin ladattuja arvoja ja valta-asetelmia, joten tässä suhteessa alamme merkitys korostuu muutoksen näkökulmasta.
On helppo kohauttaa olkiaan ja ajatella, että muoti on jotain pinnallista, jolla ei ole mitään oikeaa sanottavaa. Itse kuitenkin käytän omaa osaamistani, eli muotia muutoksen tekoon. En väitä, että se on paras ja tehokkain tapa, vaan ennemmin muistutan, että kenen tahansa yksilön osaaminen ja työ on se paras ja tehokkain tapa ajaa muutosta – työkalut vain ovat erilaiset eri alojen kesken.
Mistä saat voimaa jatkaa toimimista alalla, joka on vielä monella tapaa erilaisten syrjivien rakenteiden leimaama? Mikä tuo sinulle inspiraatiota?
Voimaa tulee varmasti siitä, kun näen mikä merkitys muutoksella ja esimerkiksi representaatiolla on marginalisoituja kokemuksia läpi käyville henkilöille. Inspiraationi tulee puolestaan omista risteävistä vähemmistökokemuksistani. Marginaalin tuominen keskiöön on avainasemassa käytännössä kaikessa luovassa työssäni, on se sitten suunnittelua tai kirjoittamista.
Sinulla on taustaa drag-taiteilijana. Onko ballroom-kulttuuri vaikuttanut työhösi suunnittelijana ja jos, niin miten?
Ballroom-kulttuuri on vaikuttanut suunnittelijan työhöni pelkästään jo voimakkaiden visuaalisten referenssien kautta. Maisterintutkintoni lopputyömallisto on erityisen inspiroitunut ballroom- ja vogue-kulttuurista.
Yksinkertaisten visuaalisten viitteiden lisäksi ballroom-kulttuuri vaikuttaa myös teemojen tasolla: marginaalissa olemisen itseilmaisu, oman yhteisön tuki ja vapaus olla oma itsensä ovat kaikki attribuutteja suunnittelijaidentiteetissäni.
Kerrot, että haaveilet oman brändin perustamisesta heti, kun se on mahdollista. Toivotaan, että pian! Ei tarvitse paljastaa liikesalaisuuksia, mutta miten kuvailisit unelmiesi brändiä, millainen se olisi?
Ulkoisesti ajatellen unelmieni brändi käsittelee, kritisoi ja uudelleentulkitsee maskuliinisuutta ja miesten vaatteita rodullistetusta queer-näkökulmasta. Vaatteen käyttäjän sukupuolen kokemuksella ei ole väliä. Brändini ei rajoitu vain vaatteeseen, vaan tulen käyttämään erilaisia ilmaisukeinoja arvojeni ja viestini perille saattamiseen.
Sisäisesti ajatellen brändini tulee olemaan unelmien työpaikka, jossa henkilökuntani voi hyvin, jossa työajat ovat kohtuulliset ja jossa perinteisesti muotikoneiston ulkopuolelle jäävät henkilöt saavat myös mahdollisuuksia toimia alalla.
Kuvat: Hayley Lê
